Lohikeitto on suomalaisten suosikki niin arkena kuin juhlassa. Silti lähes jokaisessa suomalaisessa kotikeittiössä ja lounasravintolassa kattilaan pilkotaan Norjassa kasvatettua lohta. Aikoinaan Suomi toki oli eurooppalainen villin lohen suurvalta ja lohen käytön innon ymmärtää sitä kautta, mutta nykyään tilanne on täysin toinen. Omat lohijokemme on padottu, jäljellä olevat atlantinlohikannat vaarantuneita ja harhaanjohtavasti “meriloheksi” kutsuttu norjalainen viljelty kala on vallannut jo yli 20% kaikesta Suomessa syödystä kalasta.

On järjetöntä, että kutsumme tätä keittoklassikkoa oikeastaan enää ”suomalaiseksi”, jos sen pääraaka-aine on matkustanut tuhansia kilometrejä rekkarallissa. Samaan aikaan Norjan massiivinen lohiteollisuus aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia, jotka heijastuvat koko Pohjois-Atlantin ekosysteemiin. Miksi suomalainen keitto vaatii raaka-aineen, jonka hinta maksetaan osittain villien lohikantojen tulevaisuudella?

Mikä sitten ratkaisuksi? Eli mikä on se hyvä vastaus.

Ympäristö: Rekkaralli ja uhatut villit lohikannat

Norjan lohen matka lautasellesi alkaa sadoista raskaista ajoneuvoyhdistelmistä, jotka ajavat viikoittain pohjoisesta halki Suomen. Mutta ongelmat alkavat jo vuonoista:

• Meritäit: Kasvatusaltaiden valtavat kalatiheydet toimivat hautomoina meritäille. Arvioiden mukaan miljardit lohiloisen toukat leviävät altaista ja tarttuvat ohi vaeltaviin villilohi- ja taimensmoltteihin. Tämä on yksi suurimmista syistä villien lohikantojen romahdukseen.
• Karkaamiset: Vuosittain satoja tuhansia kasvatuslohia karkaa avomerelle. Nämä ”domestikoituneet” kalat sekoittuvat villien kantojen kanssa, mikä heikentää villin lohen perimää ja selviytymiskykyä luonnossa.
• Päästöt: Yksi suuri lohikasvattamo voi tuottaa ravinteita ja ulosteita saman verran kuin keskikokoinen kaupunki.
  Valitsemalla kotimaisen kirjolohen tai luonnonkalan, tuet suljetumpia ja tarkemmin valvottuja kiertoja, jotka eivät uhkaa alkuperäisiä kalakantojamme.

• Lähde: The Institute of Marine Research(HI): Risk report Norwegian fish farming
• Lähde: WWF Suomi: Kalaopas

Vastuullisuus ja kestävyys: Suomalainen kirjolohi on reilusti vihreämpi valinta

Vaikka Norjan avomeri- ja vuonokasvatuksen ongelmiin on jo alettu kiinnittää enemmän huomiota, suomalainen kalankasvatus on maailman säädellyintä. Kotimainen kirjolohi on WWF:n kalaoppaassa vihreällä listalla. Suomalaiset kasvattajat ovat onnistuneet vähentämään ravinnekuormitustaan jopa 70 % muutaman vuosikymmenen aikana, ja Itämeren erityisolosuhteet huomioidaan lupaprosesseissa äärimmäisen tarkasti. Kotimainen kala on turvallinen ja läpinäkyvä valinta. Ja tiedoksi niille, jotka ovat huolissaan Itämeren tilasta: kalankasvatus vastaa vain noin 1% ravinnekuormituksesta, kun taas maa- ja metsätalous tuottaa Itämeren fosfori- ja typpikuormasta 55 – 75%. Kummasta kannattaisi olla enemmän huolissaan? Lisäksi kotimaisesta valikoimasta löytyy myös kiertovesikasvatettua kirjolohta, jonka ympäristökuorma on enää murto-osa muihin verrattuna ja on ympäristöystävällisin kalankasvatusmenetelmä.

• Lähde: WWF Suomi: Kalaopas
• Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke): Kalatalouden kestävyys

Huoltovarmuus: Katse omaan rantaan, ei rajan taakse

Suomen omavaraisuusaste kalaruoassa on vain noin 20 %. Olemme täysin riippuvaisia Norjan tuotannosta ja logistiikan toimivuudesta. Jos pohjoiset maantiet sulkeutuvat tai kansainvälinen kauppa häiriintyy, lohikeitto jää tekemättä. Kehittämällä ja suosimalla kotimaista kalataloutta varmistamme, että meillä on kyky ruokkia itsemme myös kriisitilanteissa.

• Lähde: Huoltovarmuuskeskus: Elintarvikehuolto

Työ ja jalostusarvo: Pidetään ammattitaito Suomessa

Norjan lohesta suuri osa taloudellisesta hyödystä jää Norjaan, vaikka sitä Suomessa vielä jalostettaisiinkin. Valitsemalla kotimaisen kalan tuet suomalaista kalankasvattajaa ja paikallista jalostusteollisuutta – ja koko arvoketjun tuotto jää kotimaahan. Kuten Maa- ja metsätalousministeriö on laskenut, jo yksi kotimainen kala-ateria lisää viikossa loisi Suomeen satoja uusia työpaikkoja. Lohikeiton hintaero kotimaisen ja tuontikalan välillä on usein vain senttejä annosta kohden tai ei välttämättä mitään.

• Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö: Kotimaisen kalan edistämisohjelma
• Lähde: Pro Kala ry: Tietoa kalasta

Fiksun kuluttajan muistilista lohisoppaan:

1. Vaihda ulkomainen lohi kotimaiseen kirjoloheen. Maku on vähintään yhtä hyvä, mutta eettisyys ja paikallisuus paranevat harppauksella.
2. Kokeile rohkeasti vaaleaa kalaa. Erinomainen ”lohikeitto” syntyy myös kotimaisesta siiasta, ahvenesta, hauesta tai vaikka muikuista.
3. Kysy alkuperää. Jos ravintolassa lukee ”lohikeitto”, kysy, onko se kotimaista. Kysyntä ohjaa tarjontaa.

Herkullinen, suomalainen lohikeitto

Vanhat, ”alkuperäiset” suomalaiset lohikeittoreseptit olivat todella yksinkertaisia ja raaka-aineita vähän. Alueellisia eroja oli toki paljon ja toisille lohi arkinen raaka-aine ja toisille juhlaruokaa. Sittemmin lohi- ja kalakeitot yleensäkin ovat kehittyneet edelleen. Poimi alta melko perinteinen, supermaukas, mutta aivan pienillä muutoksilla pykälän ylemmäksi nouseva supisuomalainen kylmäsavukirjolohikeitto.

Kylmäsavukirjolohikeitto neljälle

• n. 300 – 400 g suomalaista kirjolohta
• n. 150 g kylmäsavustettua suomalaista kirjolohta
• 6 kiinteää perunaa
• 2 keltasipulia
• 10 cm pätkä purjoa (vihreää osaa)
• 4 dl kuohukermaa
• n. litra vettä
• 1 pnt tilliä
• 50 g voita (2 reilua nokaretta)
• 2 kalaliemikuutiota
• 10 mustapippuria
• 10 maustepippuria
• 2 laakerinlehteä
• 1/2 sitruunan kuoret raastettuna
• (suolaa tarvittaessa ja maun mukaan)

Kuori ja pilko perunat parin peukalonpään kokoisiksi lohkoiksi. Lohko sipulit muutamaan osaan. Hienonna purjo ohueksi. Leikkaa kirjolohi reiluiksi peukalon kokoisiksi kuutioiksi ja kylmäsavukirjolohi vähän pienemmäksi. Hienonna tilli – varsiosat ja hienommat oksat erikseen.

Kuullota perunoita, sipulia ja purjoa pari minuuttia kattilassa voissa keskilämmöllä sekoitellen, mutta älä anna voin palaa/ruskistua. Lisää mausteet, kalaliemikuutiot ja tillin hienonnetut varret, kuullota toiset pari minuuttia ja lisää vesi. Nosta kiehumaan ja keittele rauhallisesti n. 10 minuuttia tai kunnes perunat pikkuisen vajaa kypsästä. Lisää kerma, kiehauta ja lisää kalat. Anna hautua (älä enää keitä rajusti) viitisen minuuttia ja lisää aivan lopuksi lopuksi toinen voinokare, loput tillit ja raasta sitruunan kuorta mukaan. Maista, kaipaako keitto suolaa (kylmäsavulohi on suolaista) ja lisää vasta tarvittaessa tai lautasella. Sekoita ja tarjoile heti. Oheen pala suomalaista lempiruisleipääsi!

Muita kysymyksiä kotimaisesta kalasta:

• Miksi lihan pitää olla kotimaista, mutta kala voi tulla mistä vaan?
• Miksi suomalaisten kotien hätävara koostuu aasialaisesta halpatonnikalasta?

Artikkeli Miksi suomalaiseen lohikeittoon laitetaan norjalaista lohta? julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.

Tiesitkö, että tonnikala on Suomen syödyin villikala? Tilasto on hämmentävä maassa, jossa on 188 000 järveä ja tuhansia kilometrejä rantaviivaa. Kun suomalainen varautuu pahan päivän varalle tai täyttää ruokakaappinsa perusraaka-aineilla, ostoskoriin päätyy lähes poikkeuksetta tuhansien kilometrien päästä rahdattu halpatonnikala.

On järjetöntä, että olemme rakentaneet kansallisen hätävaramme ja arkiruokailumme valtamerien teollisen massapyyntituotteen varaan, jonka alkuperä ja pyyntitavat ovat usein hämärän peitossa. Puhumme nimenomaan tästä anonyymistä halpatonnikalasta – on toki olemassa vastuullisempaa ja laadukkaampaa tonnikalaa, mutta sen rooli suomalaisten massakulutuksessa on häviävän pieni. Miksi katsomme valtamerien taakse, kun kotimainen, puhdas ja ekologinen särkikala odottaa hyödyntäjäänsä?

Mikä sitten ratkaisuksi? Eli mikä on se hyvä vastaus.

Ympäristö: Poistatko rehevöitymistä vai lisäätkö päästöjä?

Kun valitset halpatonnikalan sijaan kotimaista särkikalaa (kuten särkeä tai lahnaa) säilykkeenä, teet aktiivisen ympäristöteon. Tonnikala matkustaa Suomeen jopa 10 000 kilometriä, mikä kuormittaa ilmastoa tarpeettomasti. Samaan aikaan kotimaisten vesistöjen suurin ongelma on rehevöityminen eli liialliset ravinteet. Kalastamalla särkikaloja poistamme vedestä suuria määriä fosforia ja typpeä. Jokainen purkki kotimaista luonnonkalaa on konkreettinen ekoteko oman lähivesistösi puolesta.

• Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö: Kalastus poistaa ravinteita vesistöistä.
• Lähde: SYKE: Ravinteiden kuormitus Itämereen

Vastuullisuus ja kestävyys: ”Rumat numerot” vs. suomalainen työ

Halpatonnikalan hinta maksetaan merten monimuotoisuudella. Teollisen pyynnin sivusaaliit ovat pysäyttävää luettavaa: arvioiden mukaan tonnikalakalastuksessa kuolee tai vahingoittuu vuosittain jopa 100 miljoonaa haita, 300 000 merikilpikonnaa ja tuhansia valaita sekä delfiinejä. Lisäksi tuotantoketjuihin liittyy usein vakavia ihmisoikeusriskejä. Suomalainen ammattikalastaja on tässä mittakaavassa käytännössä naapurisi, joka noudattaa maailman tiukimpia sääntöjä. Valitsemalla kotimaisen kalasäilykkeen voit olla varma, että ketään ei ole riistetty eikä merten ekosysteemiä tärvelty.

• Lähde: WWF Suomi: Kalaopas
• Lähde: The Pew Charitable Trusts: Global Bycatch in Tuna Fisheries.
• Lähde: Finnwatch

Huoltovarmuus: Ruokaa omasta takaa, tuli mitä tuli

Todellinen hätävara tarkoittaa kykyä ruokkia kansa silloinkin, kun rajat menevät kiinni tai globaali logistiikka pettää. Jos maailmanpoliittinen tilanne kärjistyy, Aasian tonnikalapurkit lakkaavat saapumasta. Huoltovarmuus rakentuu vain omavaraisuuden varaan. Tukemalla suomalaista kalastajaa ja jalostusta nyt, varmistamme, että meillä on tarvittava kalusto, osaaminen ja infra tallessa myös kriisiaikoina. Kotimainen kala purkissa on kansallinen vakuutus.

• Lähde: Huoltovarmuuskeskus: Elintarvikehuolto
• Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö: Huoltovarmuus.

Työ ja jalostusarvo: Pieni hintaero, suuri merkitys

Moni tarttuu halpatonnikalaan hinnan vuoksi, mutta hintaero kotimaiseen kalasäilykkeeseen on yllättävän pieni – usein vain muutaman kymmenen senttiä annosta kohden. Mitä saat tuolla pienellä lisähinnalla? Saat puhtaampaa, maistuvampaa ja tuoreempaa raaka-ainetta. Ennen kaikkea varmistat, että rahasi jäävät kiertämään Suomeen. Ne maksavat suomalaisen kalastajan palkan ja pitävät kotimaisen säilyketehtaan pystyssä. Valitsemalla kotimaisen särjen tonnikalan sijaan, sijoitat omaan ja naapurisi tulevaisuuteen.

• Lähde: Pro Kala ry
• Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke)

Muita kysymyksiä kotimaisesta kalasta:

• Miksi lihan pitää olla kotimaista, mutta kala voi tulla mistä vaan?
• Miksi suomalaiseen lohikeittoon laitetaan norjalaista lohta?

Artikkeli Miksi suomalaisten kotien hätävara koostuu aasialaisesta halpatonnikalasta? julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.

Suomalainen kuluttaja on maailman kärkeä laatutietoisuudessa: vaadimme naudan- ja sianlihalta ja siipikarjalta lähes 90–100 % kotimaisuusastetta. Etsimme ”Hyvää Suomesta” -merkkiä ja haluamme tietää tilan nimen. Mutta kalatiskillä logiikka murtuu täysin.

Tällä hetkellä peräti 80 % Suomessa syödystä kalasta on tuontitavaraa. Syömme vuodessa keskimäärin 14 – 15 kiloa kalaa per henkilö, mutta tästä vain 4 kiloa on kotimaista – ja tästäkin vähästä n. 70%  on vapaa-ajankalastajien itse pyytämää saalista. On järjetöntä, että olemme äärimmäisen tarkkoja porsaanlihan alkuperästä, mutta hyväksymme miettimättä asiaa sen tarkemmin, että kaupasta ostamamme kala ja kalajalosteet ovat matkustaneet tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Miksi kalasta on tullut poikkeus, jonka kohdalla alkuperällä ei tunnu olevan väliä?

Mikä sitten ratkaisuksi? Eli mikä on se hyvä vastaus.

Ympäristö: Lähikala on ilmastoteko vailla vertaa

Siinä missä lihantuotanto sitoo resursseja, kotimainen luonnonkala on yksi maailman vähäpäästöisimmistä proteiininlähteistä. Kotimaisen silakan tai muikun hiilijalanjälki on murto-osa verrattuna mihin tahansa tuontilihaan tai kaukaa rahdattuun kalaan. Valitsemalla suomalaista kalaa et ainoastaan vähennä kuljetuspäästöjä, vaan autat myös poistamaan ravinteita omista vesistöistämme. Se on ympäristöteko, jota mikään tuontituote ei voi päihittää.

Kotimainen luonnonkala on yksi maailman vähäpäästöisimmistä proteiininlähteistä. Esimerkiksi silakan tai muikun hiilijalanjälki on vain noin 0,4–0,5 kg CO2e/kg. Vertailun vuoksi: naudanlihan jalanjälki on usein 20–30 kg ja tuontilohenkin noin 3–5 kg. Lisäksi jokainen kilo kotimaista luonnonkalaa poistaa vedestä noin 7–8 grammaa fosforia ja 25–30 grammaa typpeä.

• Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke): Luonnonkalan hiilijalanjälki.
• Lähde: Luke: Ravinteiden poisto kalastuksella

Kestävyys: Läpinäkyvyys on turvallisuutta

Suomessa kalastusta ja kalankasvatusta säädellään ja valvotaan tiukasti. Kun ostat suomalaista kalaa, tiedät, että pyynti tapahtuu kestävien kiintiöiden puitteissa ja työntekijöiden oikeudet toteutuvat. Tuontikalan kohdalla valvontaketju on usein pitkä ja läpinäkymätön. Miksi tyytyisimme arvailemaan kalan tosiasiallista alkuperää tai työoloja kaukaisilla merillä, kun voimme luottaa suomalaiseen ammattikalastajaan, joka toimii silmiemme alla, kotivesillä?

• Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö: Kalatalouden kestävyys.
• Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke)

Vastuullisuus: Tee fiksu vaihtokauppa

Moni meistä valitsee tuontikalaa tottumuksesta, vaikka usein suosituimmat tuotteet on helppo ja järkevä vaihtaa takaisin kotimaiseen – ilman, että maku tai laatu kärsii. Päinvastoin. Esimerkiksi norjalaisen lohen vaihtaminen suomalaiseen kirjoloheen on suora tuki paikalliselle kasvatukselle ja säästää tuhansia kilometrejä turhaa rahtia sekä estää vakavia ympäristöongelmia. Arkinen pakasteseiti tai turska on puolestaan helppo korvata vaikka hauki- tai särkikalamassalla, jotka työllistävät suomalaisen kalastajan ja lisäksi poistavat aktiivisesti ravinteita vesistöistämme.

Jos kaapistasi löytyy aasialaista halpatonnikalaa, on helppo kokeilla seuraavaksi kotimaista särki- tai lahnasäilykettä muikkusäilykkeistä puhumattakaan; se on konkreettinen ekoteko vesistöjemme puolesta ilman valtamerien teollisen pyynnin raskaita sivusaalisriskejä. Sardiinit ja makrillit taas vaihtuvat helposti muikku- ja silakkatuotteisiin.  Nämä valinnat eivät ole enää vain makuasioita, vaan jokainen vaihto on arvoteko suomalaisen luonnon ja työn puolesta.

• Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö: Kotimaisen kalan edistämisohjelma.

Huoltovarmuus: Omavaraisuus on kansallinen turvakysymys

Suomen korkea lihantuotannon omavaraisuus ja maatalous on huoltovarmuuden kulmakivi. Kalataloudessa tilanne on päinvastainen: olemme hälyttävän riippuvaisia tuonnista. Jos kriisi katkaisee toimitusketjut, kalaruoka katoaa pöydistä ensimmäisenä. On kriittistä, että kohtelemme kalataloutta samalla vakavuudella kuin maataloutta.

Lihan osalta olemme lähes omavaraisia, mutta kalaruoan kohdalla Suomen omavaraisuusaste on vain noin 20 %. Jos globaali logistiikka pettää, kalaruoka katoaa pöydistämme muutamassa viikossa. Vahva kotimainen kalastusketju – aluksista jalostuslaitoksiin – on välttämätön osa Suomen ruokaturvaa.

• Lähde: Huoltovarmuuskeskus: Elintarvikehuolto

Työ ja talous: Yksi ateria viikossa muuttaa kaiken

Tässä on luku, joka jokaisen kuluttajan tulisi tietää: Jos jokainen suomalainen söisi kotimaista kalaa vain yhden kerran enemmän viikossa, se loisi kalatalousketjuun arvioiden mukaan jopa 500 uutta työpaikkaa ja kasvattaisi kotimaista jalostusarvoa lähes 100 miljoonalla eurolla. Valintasi kaupan hyllyllä on siis suora työllistämispäätös.

Kun valitset kaupan hyllyltä kotimaista kalaa, eurosi menevät siis suoraan suomalaisen ammattikalastajan ja jalostajan toimeentuloon. Jokainen kotimainen kalakilo ylläpitää elinvoimaista rannikkoa ja maaseutua. Lihan kohdalla ymmärrämme tämän arvon – on aika soveltaa samaa ajatusta kalaan.

• Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö
• Lähde: Luke: Kalatalouden katsaukset
• Lähde: Pro Kala ry: Tietoa kalasta
• Lähde: Tilastokeskus

Muita kysymyksiä kotimaisesta kalasta:

• Miksi suomalaiseen lohikeittoon laitetaan norjalaista lohta?
• Miksi suomalaisten kotien hätävara koostuu aasialaisesta halpatonnikalasta?

Artikkeli Miksi lihan pitää olla kotimaista, mutta kala voi tulla mistä vaan? julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.