Suomen järvissä ja rannikkovesissä uiskentelee valtava määrä särkikaloja, kuten särkiä, sorvia, pasureita, salakoita tai lahnoja – ja toki monia muitakin lajeja. Vaikka ne kuuluvatkin luonnollisesti pohjoiseen vesiekosysteemiimme, nykyiset monin paikoin pahasti ylisuuret kannat ylläpitävät rehevöitymisen noidankehää. Ja särkikalat lisäksi vielä hyötyvät muutenkin vesistöjen yleisestä lämpenemisestä, täysin toisin kuin monet petokalat.

Tiesitkö tämän särjestä ja särkikaloista?

• Luuston rakennusaine: Särkikalojen sisältämä fosfori on vedessä ongelma, mutta ihmisen elimistölle välttämätön esim. luuston ja hampaiden lujuuden rakennusaine.
• Tehokas ympäristötyökalu: Särkikalojen poistokalastus on tutkitusti nopeimpia tapoja parantaa ja kirkastaa pienten ja keskisuurten järvien vettä.
• Maukasta ja aromikasta: Esimerkiksi savustettu lahna on yksi maultaan hienoimmista kotimaisista savukaloista, graavattu säynävä monen itsekalastavan salainen aarre ja purkitettu särki pieksee maailmalta rahdatut sardiinit ja tonnikalat.

Fosfori pois kiertokulusta

Kun otat saaliiksi kilon särkikalaa ja valmistat siitä ruokaa, teet konkreettisen ympäristöteon. Särkikalojen elimistöön on sitoutunut (pienin lajikohtaisin eroin) merkittäviä määriä fosforia, joka on vesistöjemme rehevöitymistä ruokkiva pääravinne.

Yhtälö on hätkähdyttävä: yksi kilo särkikalasaalista poistaa vedestä fosforimäärän, joka olisi voinut kasvattaa jopa ämpärillisen verran sinilevää. Toisin kuin monet muut hoitotoimenpiteet, kalastus siirtää ravinteet vesistöstä suoraan ihmisen hyödyksi. Se on kiertotaloutta parhaimmillaan. Lisäksi ovat sitten varsinaiset hoitokalastustoimenpiteet.

Ravintoketjun tasapaino kuntoon yksinkertaistettuna

Nykyinen kalastus on jo vuosikymmeniä painottunut kysynnän ja markkinoiden yksipuolistumisesta johtuen todella voimakkaasti petokaloihin, kuten esimerkiksi kuhaan ja ahveneen – ja nyttemmin myös takaisin ruokapöytiin löytäneeseen haukeen. Tämä on johtanut vääristymään: petokalojen määrä ja kannat vähenevät, jolloin niiden ravintokohteiden – särkikalojen – määrä räjähtää käsiin. Tasapaino katoaa. Ylisuuret särkikalaparvet aiheuttavat kaksi merkittävää ongelmaa, jonka kehitys on itseään ylläpitävä kierre:

1. Eläinplanktonin hupeneminen: Särjet syövät eläinplanktonia, jonka tehtävänä olisi ollut pitää leviä (kasviplankton) kurissa. Kun eläinplankton hupenee, vesi samenee ja leväkukinnot sekä kasviplankton yleistyvät.
2. Pohjan pöllyttäminen: Monet särkikalat etsivät ravintoa pohjasta, jolloin pohjaan sitoutuneet ravinteet pääsevät nousemaan takaisin veteen levien käyttöön. Tätä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi.

”Roskakala” on markkinoiden luomus

Vielä esim. 1950-luvulla särki oli arvostettua arkiruokaa siinä missä muukin kala. Maine ”roskakala” syntyi vasta 1970-luvulla mainosmiesten työpöydillä, kun kansainväliset markkinat ja globalisoituminen toivat tarjolle halpaa, pitkälle jalostettua tuontikalaa ja sitä alettiin markkinoida voimakkaasti. Omista kalaraaka-aineistamme tuli vähitellen hyljeksittyjä, liian arkisia ja unohdettiin. Kalastus yksipuolistui.

Gastronominen yllättäjä

Nykypäivän tietoiselle kuluttajalle särki tarjoaa puhtainta ja kestävintä mahdollista villiä proteiinia. Sokkomaistatuksissa särkifileitä on ollut vaikea erottaa esim. siiasta tai ahvenesta, ja pitkään haudutettunakin särki on maultaan erinomainen. Olipa kyseessä savustettu lahna, rapeat särkipihvit tai ”järvisardiinit”, särjen paikka on takaisin ruokapöydässä – vesistöjemme tulevaisuuden ja oman terveytemme tähden – tai ihan vaan siksi, että monet särkikalat ovat pirun herkullisia. Monien pelkäämät ruodot ovat mainettaan vähäisempiä ja lähinnä hidaste: haudutettaessa tai purkkisärkeä tehdessä ruodot käytännössä sulavat huomaamattomiksi ja ja tuoreita särkifileitä pannulla paistaessakin vähäiset pystyvihneet katoavat suutuntumasta. Suurempiruotoisista kaloista ruodot taas on osaavalle helppo poistaa.

Särkikalat takaisin lautasille!

(RN)

Kiinnostuitko? Lue lisää mm. täältä:

• Luonnonvarakeskus (Luke): Särkikalojen hyödyntäminen elintarvikkeena ja kalavesien hoidossa
  (Syvällinen katsaus särkikalojen ekologiseen merkitykseen ja kantoihin Suomessa).
• Kalatalouden Keskusliitto / Ahven.net: Hoitokalastus ja ravinteiden poisto vesistöistä
  (Käytännön opas siitä, miten kalastus poistaa fosforia ja kirkastaa järvivesiä).
• Stockholm University / Baltic Sea Centre: Fisheries as a tool for nutrient removal in the Baltic Sea
  (Kansainvälinen ja tieteellinen näkökulma siihen, kuinka kalastus toimii osana Itämeren suojelua ja ravinteiden kierrätystä).

Artikkeli Miten särkikalojen kalastaminen ja ruokakäyttö parantaa vesistöjen tilaa? julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.

Vaelluskalat suurimpina kärsijöinä

Suomessa esiintyviä vaelluskalalajeja ovat lohikaloista lohi, taimen, nieriä sekä vaellussiika. Särkikaloista vaeltavat vimpa ja toutain. Myös nahkiainen sekä ankerias ovat vaelluskaloja. Näistä lähes kaikki ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Järvilohi luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Sekä Jäämeren että Itämeren lohet luokitellaan vaarantuneiksi. Meritaimen ja ankerias on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Vaellussiika on erittäin uhanalainen. Nahkiainen ja toutain ovat puolestaan silmälläpidettäviä.

1900-luvun alkupuolella Suomessa sijaitsi Euroopan parhaimmat lohijoet. Esimerkiksi Lohi lisääntyi yli 30 joessa luontaisesti. Tällä hetkellä lohi pystyy lisääntymään vain kolmessa joessa: Simojoessa, Torniojoessa sekä Tenojoessa. Sodanjälkeisessä Suomessa joet valjastettiin energiantuotantoon ja kalojen vaellusreitit padottiin, mikä on estänyt useimpien kalojen lisääntymisen joissa. Lisäksi joet olivat aikanaan tärkeitä puutavaran uittoväyliä. Tämän vuoksi monet hyvät lisääntymiseen soveltuneet koskialueet perattiin puutavaran liikuttamista varten. Tämän vuoksi monia vaelluskalakantoja pidetään yllä istutusten avulla.

Valoa tunnelin päässä

Viime vuosina ympäristöjärjestöt sekä talkooporukat ovat aktivoituneet kunnostamaan pieniä puroalueita esimerkiksi taimenien lisääntymisalueiksi positiivisin tuloksin. Kalateitä on rakennettu, mutta niiden toimivuus on jäänyt toivottua huonommaksi. Pieniä patoja ja voimalaitoksia on purettu vaelluskalojen tieltä. Isot energiayhtiöt pitävät kuitenkin tiukasti kiinni isojen jokien vesivoimalaitoksista. Tilanne ei ole toivoton, mutta isossa kuvassa vaelluskalojen lisääntymistä edistävät toimenpiteet ovat jääneet laihoiksi.

Tutustu virtavesien kunnostuksiin.

Ilmaston lämpeneminen pohjolan kalojen uhkana

Suomi sijaitsee maantieteellisesti hyvin pohjoisessa. Siksi useat kalalajimmekin ovat kylmässä vedessä viihtyviä kylmän veden kaloja. Kylmän veden kalat viihtyvät ja lisääntyvät kylmissä olosuhteissa. Vesistöjen liiallinen lämpötilan nousu vaikutta suoraan siellä elävien kalojen elinolosuhteisiin sekä kalojen kykyyn lisääntyä elinympäristössään. Saimaannieriä on esimerkiksi äärimmäisen uhanalainen laji, joka viihtyy kylmissä vesissä. Se on yksi mahdollinen ilmaston lämpenemisestä kärsivä laji, koska se on jo tällä hetkellä vaarassa kadota kokonaan.

Lämpenevä ilmasto ruokkii myös vesistöjen rehevöitymistä. Vesistöjen rehevöityessä tiettyjen kalalajien lisääntymisalueet saattavat vähentyä tai hävitä jopa kokonaan. Lisäksi rehevöityminen aiheuttaa lajien välistä epätasapainoa, mikä saattaa pienentää tai tuhota tiettyjen kalalajien elinympäristöjä.

Luonnonvarakeskus tutkii ilmastonlämpenemisen vaikutuksia kaloihin, lue aiheesta lisää.

Lähteet

Ympäristo.fi, Vapaa-ajankalastaja.fi, Luke.fi, Sll.fi, Virtavesien hoitoyhdistys

Artikkeli Uhanalaiset kalalajit Suomessa julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.

Kuluttajan voi olla kuitenkin vaikea tiedostaa ja ymmärtää, minkä kalatuotteiden kalastaminen, ja toisaalta, kuluttaminen ovat kestävällä pohjalla. Tämän tueksi maailmalta löytyy erilaisia kestävää kalastusta tai vesiviljelyä todentavia tai todistelevia sertifikaatteja. Seuraavassa esittelemme niistä tunnetuimmat, joita on mahdollista löytää suomalaistenkin kauppojen kalatuotteista.

Yhteisenä tavoitteena eri sertifiointiorganisaatioilla on, että kalastus ei kohdistu ylikalastettuun populaatioon eikä kalastus aiheuta ympäristöhaittoja tai ongelmia ekosysteemille. Siivusaalis pyritään minimoimaan ja lisäksi toiminnan hallintamenetelmien tulee noudattaa kansallisia ja kansainvälisiä lakeja sekä sääntöjä ja toiminnan on tuettava kestävää kalastusta. Sertifikaatin saaneita tahoja ja heidän toimintaa seurataan.

MSC – Marine Stewardship Council

MSC on sertifikaateista varmasti näkyvin ja tunnetuin ainakin Suomessa. Se on maailmanlaajuinen, riippumaton ja voittoa tuottamamaton organisaatio, joka ylläpitää sertifiointijärjestelmää kala- ja äyriäistuotteille. MSC:n tavoitteena on vähentää ylikalastusta. Kalakannan tai -lajin kalastuksen tulee olla kestävällä tasolla ja ottaa huomioon myös sivusaaliin elinvoimaisuuden säilyminen. Silakan trooli- ja rysäkalastus on MSC-sertifioitua Suomessa.
Tutustu MSC-sertifikaattiin tarkemmin.

ASC – Aquaculture Stewardship Council

ASC-sertifikaatin kehitystyön pohjana on ollut MSC-sertifikaatti. ASC on globaali järjestö, jonka sertifiointijärjestelmä tarjoaa parhaat käytännöt vesiviljelyssä ympäristön ja sosiaalisen vastuun kannalta. ASC:n toimintaa koordinoin WWF.
Tutustu ASC-sertifikaattiin tarkemmin.

KRAV

KRAV on pääasiassa Ruotsissa ja Norjassa käytössä oleva sertifikaatti, jolla voidaan todentaa kestävää kalastusta ja vesiviljelyä. Organisaatio on perustettu jo vuonna 1985. Sertifiointiprosessi on kaksivaiheinen ja siinä arvioidaan kalastusta sekä sertifioidaan yritykset ja alukset.

FOS – Friend Of The Sea

FOS on maailmanlaajuinen vuonna 2006 perustettu organisaatio. FOS-sertifikaatin voi saada sekä luonnosta pyydetyt kalat että viljellyt kalat.

VALDUVIS

Belgiassa käytössä oleva vuonna 2015 perustettu organisaatio. Belgiassa tarvittiin objektiivista sekä tieteeseen pohjautuvaa kalatalousalan kestävyyden arviointia, jonka pohjalta VALDUVIS-sertifikaatti syntyi. Sertifikaatin voi saada luonnosta pyydetyille kaloille ja äyriäisille ja sen tavoitteena on kestävä kalastus.

Lähteet:

Msc.org, Asc-aqua.org, Krav.se, Friendoftheseas.org, Valduvis.be, Wwf.fi

Artikkeli Kalastus- ja kalaviljelyn sertifikaatit julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.

Samalla voi asettaa itselleen rajat kalojen koon suhteen, eli ala- ja ylämitat, jolloin kotiinviemisiksi jäävät sopivan kokoiset ruokakalat. Tätä laajalti kutsutaan valikoivaksi kalastukseksi. Suuren saaliskalan voi ikuistaa ripeästi kameralle muistaen samalla kalan hellävaraisen käsittelyn, minkä jälkeen sen voi vapauttaa takaisin elämään vesistöönsä.

Isot kalat ovat vahvoja lisääntyjiä

Yksi suurten kalojen merkittävimpiä ominaisuuksia on vahva lisääntymiskyky. Suuret kalat tuottavat vuosittain valtavan määrän poikasia verrattuna pieniin lajitovereihinsa. Tämän lisäksi ne yleensä myös selviävät paremmin kudun aiheuttamasta rasituksesta, jolloin ne ovat tuottamassa lisää poikasia jälleen seuraavana vuonna. Suurilla kaloilla on yleensä myös hyvä geeniperimä.

Suuret petokalat pitävät rehevöitymistä kurissa

Kuten tiedämme, petokaloilla on keskeinen rooli rehevöitymisen aisoissa pitämisessä. Jos kalastaa rehevöityneessä vesistössä, on suositeltavaa palauttaa erityisesti suuret petokalat takaisin veteen. Särkikalojen runsaus tai liian suuri määrä suhteessa petokaloihin indikoi hyvin vesistön tilaa rehevöitymisen näkökulmasta. Särkikalapopulaatioiden kasvaminen taas kiihdyttää rehevöitymistä edelleen särkikalojen ruokavalion ja ruokailutapojen vuoksi. Koska suuret petokalat käyttävät tehokkaasti ravinnokseen särkikaloja ovat ne omiaan pitämään myös rehevöitymistä kurissa. Mm. ison lahnan ainut vihollinen on 10-kiloinen hauki.

Suurten petokalojen syömistä vältettävä

Ruokavirasto suosittelee välttämään isokokoisten petokalojen käyttöä elintarvikkeena varsinkaan kovin usein. Syy tähän on se, että haitalliset aineet, kuten elohopea, kertyvät vanhoihin ja suuriin yksilöihin. Näitä ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.

Lisäksi suomalaisessa kalaperinteessä elää vahvasti kokemus siitä, että suurten petokalojen liha ei ole hyvän makuista, mikä taas pienentää kysyntää entisestään.

Kaupallisen arvon kyseenalaisuus

Yhä useammin näkee sosiaalisessa mediassa kuvia ja videoita, joissa kaupallinen kalastaja vapauttaa suuren kuhan tai hauen. Miksi ihmeessä? Syy on lopulta aika yksinkertainen. Suuren kalan tappaminen harvoin enää kannattaa. Isot kalat eivät ole kovin haluttuja esimerkiksi ravintoloissa eivätkä ne sovellu kovin hyvin kotikeittiöönkään. Valistunut ammattikalastaja tietää myös, että suuret kalat ovat emokaloina verrattoman arvokkaita ja turvaavat vapautettuina tulevien vuosien saaliit.

Yhä useampi kauppa ja ravintola haluaa keskikoon kaloja käyttöönsä yhden ison sijaan. Kaupan tiskiltä jättimäiset hauet ja kuhat tai niiden fileet eivät juuri sellaisenaan liikahda ja pahimmillaan kyseinen kauppa saa niskaansa myös vastuullisten vapaa-ajankalastajien somevihat, joka ei edistä halukkuutta ottaa isoja kaloja myyntiin vaikkakin 10 kilogrammaa painava kuhamamma on komea näky kalatiskissä. Monilta kotimaisilta kaloilta löytyy jo alamitat, mutta jotkin hyvän maun rajoissa olevat ylämitatkin voisivat olla hyödyllisiä vesistöstä riippuen. Tutustu sopiviin ruokakalamittoihin.

Lähteet

Ympäristo.fi, Vapaa-ajankalastaja.fi, Luke.fi, Sisä-Suomen Kalatalousryhmä

Artikkeli Suuret kalat kannattaa vapauttaa julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.

Suomessa on tavattu ajan saatossa noin 100 erilaista kalalajia, joista vakituisesti vesistöissämme elää noin 70 kalalajia. Elinvoimaisia lajeja Suomessa on 43. Muut kalalajit ovat äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia, vaarantuneita, silmälläpidettäviä tai niiden kannan tilasta olevat tiedot ovat puutteellisia. Kalakantojen tilojen suhteen voidaan siis katsoa, että tilanne Suomessa on hyvin kaksijakoinen.

Luonnonvarakeskuksen mukaan kalakanta tarkoittaa kalapopulaatiota eli tietyllä alueella eläviä saman kalalajin yksilöitä, jotka lisääntyvät keskenään (esim. Pyhäjärven muikkukanta). Kalakantoja on vaikea määrittää täsmällisesti, joten kalakannoista tehdään arvioita matemaattisin menetelmin. Luke nimittääkin arviota kalakannasta kalakanta-arvioksi. Se kertoo kalakannan koosta, tilasta ja kehityssuunnasta. Kalakannnan ollessa huonossa tilassa on kyseinen laji uhanalainen tai vaarantunut, jos kalakanta on hyvä, voi kalaa kalastaa ja käyttää vapaammin. Tätä varten asiaa tutkitaan ja seurataan niin Luonnonvarakeskuksen kuin ELY-keskusten toimesta. Vesialueiden omistajat ovat vastuussa ylläpitämään omilla vesialueillaan tasapainoa ja suojelemaan uhanalaisia kaloja ja ylläpitämään hyvävoimaisia kantoja tuleville sukupolville.

Äärimmäisen uhanalaiset lajit häviämisen kynnyksellä

Suomessa järvilohi, saimaannieriä, meritaimen sekä meriharjus ovat äärimmäisen uhanlaisia. Järvilohi ja saimaannieriä ovat käytännössä kuolleet ekologisesti sukupuuttoon eli niiden elämä on yksinomaan istutusten varassa. Ilmaston lämpeneminen ei myöskään suosi kannan toipumista varsinkaan saimaannieriän kohdalla. Vain kalastuskiellot ja jokien avaaminen lisääntymispaikoilla voivat pelastaa nämä lajit. Näitä kaloja ei pitäisi päätyä ruokapöytään koskaan.

Istutukset voivat vääristää kuvaa kalakannan tilasta

Erittäin uhanalaiset kalalajit, kuten vaellusiika, ankerias ja Etelä-Suomen sisävesitaimen elävät pitkälti istutusten varassa, mutta niihin kohdistuu myös voimakasta kalastuspainetta. Luonnollinen lisääntyminen on lähestulkoon olematonta.

Vastaavanlainen tilanne on vaarantuneilla kalalajeilla, kuten vaellussiialla ja itämerenlohella. Molempia istutetaan voimakkaasti, mutta luontainen lisääntyminen on riittämätöntä tai kalastuspaine on liian voimakasta. Viime vuosina istutusmäärät ovat kuitenkin vähentyneet, mikä kertoo kalojen luontaisen lisääntymisen elpymisestä. Esimerkiksi itämerenlohen kanssa tilanne on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Aikanaan vain 10 prosenttia itämerenlohen kannoista oli peräisin luontaisesta lisääntymisestä. Tällä hetkellä yli puolet itämerenlohen kannasta on saanut alkuna luontaisesti.

Joidenkin kalakantojen tulevaisuus on riippuvainen ympäristön ja vesistöjen tilasta ja niiden muutosten kehityksestä. Kalastusta rajoittamalla ei pystytä vaikuttamaan näiden lajien tilaan, koska kalastuspaine ei lähtökohtaisestikaan ole suuri. Tällaisia lajeja ovat muun muassa Pohjois-Suomen sisävesien taimen, Lapin nieriä, nahkiainen ja piikkikampela.

Loppu viimein vain luonnossa tapahtunut lisääntyminen voi mahdollistaa kalakantojen todellisen elpymisen sekä kestävän kalastuksen tulevaisuudessa. Istutukset voivat vahvistaa jotakin kalakantaa hetkellisesti, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Laitostuneet ja luonnosta vieraantuneet istutettavat kannat selviytyvät luonnossa heikommin eikä niillä ole kullekin alueelle tyypillistä ja selviytymisen kannalta merkittävää geeniperimää. Paikallisiin olosuhteisiin kehittyneet yksilöt häviävät vähitellen ja kalakantojen kyky lisääntyä heikkenee.

Elinvoimaisten kalalajien suosiminen keskiössä

Suomessa vakituisesti elävistä kaloista noin puolet ovat jonkin uhanalaisluokituksen alaisia. Kalastus tai kalan kulutus ei kuitenkaan ole loppumassa. Siksi on tärkeää, että sekä kalastajat että kuluttajat painottaisivat valinnoissaan elinvoimaisia kalalajeja. Suosi esimerkiksi ahventa, muikkua, sisävesien ja Suomenlahden kuhaa, kotimaista MSC-merkittyä silakkaa ja särkikaloja.

Lohi on monen herkkukala, mutta sen osalta kannattaa huomioida, että suuri osa ruokakauppojen lohesta on Norjan lohta eikä siis Suomesta pyydettyä lohta vaikka tiskillä lukisikin pelkkä lohi. Vastuullinen ja kotimainen vaihtoehto lohelle on kotimaassa kasvatettu kirjolohi.

Kestävien kalavalintojen tekeminen on helppoa WWF:n kalaoppaan avulla. Mikäli kuitenkin kalastaa uhanalaisia kalalajeja, on tärkeää noudattaa korkeaa kalastusetiikkaa. Vähintään emokalat olisi syytä vapauttaa, mutta suositeltavaa olisi pidättäytyä kalastuksesta kokonaan.

Lähivuosina on mielenkiitoista nähdä, lyövätkö särkikalat ja niistä valmistetut kalatuotteet läpi elintarvikemarkkinoilla. Kysyntää kotimaiselle kalalle ja helposti valmistettaville kalaruokatuotteille kyllä on. Mikäli vähäarvoisten kalojen kalastaminen parantaisi kannattavuuttaan tulevaisuudessa, laajentaisi se merkittävien kaupallisten kalalajien lajikirjoa, mikä taas voisi pienentää kalastuspainetta uhanalaisia lajeja kohtaan.

Lähteet

Luke.fi, Wwf.fi, Vapaa-ajankalastaa.fi, Ts.fi, Ymparisto.fi

Artikkeli Kalakannat ja vastuullisuus julkaistiin ensimmäisen kerran Kalaruoka.