Suomen kalakannat
Suomessa on tavattu ajan saatossa noin 100 erilaista kalalajia, joista vakituisesti vesistöissämme elää noin 70 kalalajia. Elinvoimaisia lajeja Suomessa on 43. Muut kalalajit ovat äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia, vaarantuneita, silmälläpidettäviä tai niiden kannan tilasta olevat tiedot ovat puutteellisia. Kalakantojen tilojen suhteen voidaan siis katsoa, että tilanne Suomessa on hyvin kaksijakoinen.
Luonnonvarakeskuksen mukaan kalakanta tarkoittaa kalapopulaatiota eli tietyllä alueella eläviä saman kalalajin yksilöitä, jotka lisääntyvät keskenään (esim. Pyhäjärven muikkukanta). Kalakantoja on vaikea määrittää täsmällisesti, joten kalakannoista tehdään arvioita matemaattisin menetelmin. Luke nimittääkin arviota kalakannasta kalakanta-arvioksi. Se kertoo kalakannan koosta, tilasta ja kehityssuunnasta. Kalakannnan ollessa huonossa tilassa on kyseinen laji uhanalainen tai vaarantunut, jos kalakanta on hyvä, voi kalaa kalastaa ja käyttää vapaammin. Tätä varten asiaa tutkitaan ja seurataan niin Luonnonvarakeskuksen kuin ELY-keskusten toimesta. Vesialueiden omistajat ovat vastuussa ylläpitämään omilla vesialueillaan tasapainoa ja suojelemaan uhanalaisia kaloja ja ylläpitämään hyvävoimaisia kantoja tuleville sukupolville.
Äärimmäisen uhanalaiset lajit häviämisen kynnyksellä
Suomessa järvilohi, saimaannieriä, meritaimen sekä meriharjus ovat äärimmäisen uhanlaisia. Järvilohi ja saimaannieriä ovat käytännössä kuolleet ekologisesti sukupuuttoon eli niiden elämä on yksinomaan istutusten varassa. Ilmaston lämpeneminen ei myöskään suosi kannan toipumista varsinkaan saimaannieriän kohdalla. Vain kalastuskiellot ja jokien avaaminen lisääntymispaikoilla voivat pelastaa nämä lajit. Näitä kaloja ei pitäisi päätyä ruokapöytään koskaan.
Istutukset voivat vääristää kuvaa kalakannan tilasta
Erittäin uhanalaiset kalalajit, kuten vaellusiika, ankerias ja Etelä-Suomen sisävesitaimen elävät pitkälti istutusten varassa, mutta niihin kohdistuu myös voimakasta kalastuspainetta. Luonnollinen lisääntyminen on lähestulkoon olematonta.
Vastaavanlainen tilanne on vaarantuneilla kalalajeilla, kuten vaellussiialla ja itämerenlohella. Molempia istutetaan voimakkaasti, mutta luontainen lisääntyminen on riittämätöntä tai kalastuspaine on liian voimakasta. Viime vuosina istutusmäärät ovat kuitenkin vähentyneet, mikä kertoo kalojen luontaisen lisääntymisen elpymisestä. Esimerkiksi itämerenlohen kanssa tilanne on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Aikanaan vain 10 prosenttia itämerenlohen kannoista oli peräisin luontaisesta lisääntymisestä. Tällä hetkellä yli puolet itämerenlohen kannasta on saanut alkuna luontaisesti.
Joidenkin kalakantojen tulevaisuus on riippuvainen ympäristön ja vesistöjen tilasta ja niiden muutosten kehityksestä. Kalastusta rajoittamalla ei pystytä vaikuttamaan näiden lajien tilaan, koska kalastuspaine ei lähtökohtaisestikaan ole suuri. Tällaisia lajeja ovat muun muassa Pohjois-Suomen sisävesien taimen, Lapin nieriä, nahkiainen ja piikkikampela.
Loppu viimein vain luonnossa tapahtunut lisääntyminen voi mahdollistaa kalakantojen todellisen elpymisen sekä kestävän kalastuksen tulevaisuudessa. Istutukset voivat vahvistaa jotakin kalakantaa hetkellisesti, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Laitostuneet ja luonnosta vieraantuneet istutettavat kannat selviytyvät luonnossa heikommin eikä niillä ole kullekin alueelle tyypillistä ja selviytymisen kannalta merkittävää geeniperimää. Paikallisiin olosuhteisiin kehittyneet yksilöt häviävät vähitellen ja kalakantojen kyky lisääntyä heikkenee.
Elinvoimaisten kalalajien suosiminen keskiössä
Suomessa vakituisesti elävistä kaloista noin puolet ovat jonkin uhanalaisluokituksen alaisia. Kalastus tai kalan kulutus ei kuitenkaan ole loppumassa. Siksi on tärkeää, että sekä kalastajat että kuluttajat painottaisivat valinnoissaan elinvoimaisia kalalajeja. Suosi esimerkiksi ahventa, muikkua, sisävesien ja Suomenlahden kuhaa, kotimaista MSC-merkittyä silakkaa ja särkikaloja.
Lohi on monen herkkukala, mutta sen osalta kannattaa huomioida, että suuri osa ruokakauppojen lohesta on Norjan lohta eikä siis Suomesta pyydettyä lohta vaikka tiskillä lukisikin pelkkä lohi. Vastuullinen ja kotimainen vaihtoehto lohelle on kotimaassa kasvatettu kirjolohi.
Kestävien kalavalintojen tekeminen on helppoa WWF:n kalaoppaan avulla. Mikäli kuitenkin kalastaa uhanalaisia kalalajeja, on tärkeää noudattaa korkeaa kalastusetiikkaa. Vähintään emokalat olisi syytä vapauttaa, mutta suositeltavaa olisi pidättäytyä kalastuksesta kokonaan.
Lähivuosina on mielenkiitoista nähdä, lyövätkö särkikalat ja niistä valmistetut kalatuotteet läpi elintarvikemarkkinoilla. Kysyntää kotimaiselle kalalle ja helposti valmistettaville kalaruokatuotteille kyllä on. Mikäli vähäarvoisten kalojen kalastaminen parantaisi kannattavuuttaan tulevaisuudessa, laajentaisi se merkittävien kaupallisten kalalajien lajikirjoa, mikä taas voisi pienentää kalastuspainetta uhanalaisia lajeja kohtaan.
Lähteet
Luke.fi, Wwf.fi, Vapaa-ajankalastaa.fi, Ts.fi, Ymparisto.fi
