Kaupallinen yhteistyö: Kivikangas Oy
Katiska on perinteinen ja vaivaton tapa kalastaa ja se sopii erinomaisesti niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin kalastajille. Se on tehokas ja ympäristöystävällinen pyyntimuoto, jolla saa saalista monenlaisista vesistöistä. Katiskan etuna on sen helppous ja vaivattomuus. Saaliin valikointi taas mahdollistaa vastuullisen kalastuksen ja ruoaksi voi ottaa vain ne kalat, jotka kulloinkin haluaa. Tässä jutussa käymme läpi katiskakalastuksen perusteet, sekä annamme ohjeet vastuulliseen kalastukseen ja pyydysten asianmukaiseen merkitsemiseen.
Toimittaja: Roy Norro I Kuvat: Kivikangas ja Roy Norro
Mikä katiska on ja miten sitä käytetään?
Katiska on pienikokoinen, yleensä metalli- tai muoviverkosta valmistettu pyyntiväline, joka on suunniteltu päästämään kalat sisään, mutta estämään niiden poistumisen. Katiskan muoto voi vaihdella, mutta useimmiten se on sylinterimäinen tai kuution muotoinen, ja siinä on suppilomainen nielu tai nielut, joista kalat uivat sisään. Nieluun voi lisäksi ohjata jonkinlainen aita. Katiska upotetaan veteen, ja pyritään saada asettumaan pohjalle suhteellisen suoraan, sillä kallellaan oleva katiska ei kalasta kunnolla.
Katiskan toimintaperiaate perustuu kalojen luontaiseen uteliaisuuteen, liikkumiseen ja ravinnonhakuun. Katiskaan voidaan laittaa syöttiä houkuttelemaan kaloja; esimerkiksi leipää, ryynejä tai hiutaleita tai kaupallisia valmisteita. Joitakin petokaloja houkuttelee, jos katiskassa on pientä saaliskalaa valmiiksi.
Katiskaa, toisin kuin verkkoja, ei tarvitse välttämättä edes kokea päivittäin, paitsi aivan keskikesän lämpimimpään aikaan. Kylmimmän veden aikaa kokemisväli voi olla kerran kaksi viikossa.
Jos katiskakalastus alkaa kiinnostaa, niin nyt pyydyksistä 10% alennus heinäkuun loppuun asti Kivikankaan verkkokaupassa osoitteessa Kivikangas.fi! Alekoodi on kalaruoka10 ja koskee yli 50 euron tilauksia (alennus ei koske isoja rysiä, paunetteja tai nuottia).
Katiskan valinta ja pyyntiin asettaminen
Katiskavalikoima on laaja, ja oikeanlaisen katiskan valinta riippuu kalastettavasta lajista ja vesistöstä sekä henkilökohtaisista mieltymyksistä. Yleinen mökkirantojen näky on vanha, ruosteinen teräsverkkokatiska, mutta nykysyyntaus on kaloille ja kalastajan käsille ystävällisempi muovipinnoitettu verkko tai PE-havas. Lisäksi norppavesillä on lakien asettamia vaatimuksia, kuten nielun maksimileveys 15 cm, joten tarkista ne.
Modernien muovipinnoitteisten katiskojen etuja ovat mm. kokoontaitettavuus eli ne eivät vie niin paljoa tilaa säilytyksessä tai kuljetuksessa – tai veneessäkään. Lisäksi ne ovat helppoja ja kevyitä käsitellä sekä taitettuna myös turvallisia, sillä eläimet eivät pääse vahingossa katiskaan. Ja taitettuna ne on kätevä nostaa myös vaikka vajan seinälle säilöön ja tilaa menee vähän.
Katiskaan on kiinnitetty naru, jossa on pinnalla kelluva merkki. Katiska koetaan vetämällä narusta ylös ja ottamalla kalat katiskassa olevan luukun kautta. Katiskan etuna on se, että kalat säilyvät tuoreina ja se mahdollistaa valikoivan kalastuksen. Kalastaja voi valikoida mitä kaloja ottaa ja vapauttaa loput kalat vahingoittumattomina takaisin veteen.
Katiska kannattaa asettaa paikkaan, jossa kalat luonnostaan liikkuvat. Hyviä paikkoja ovat esimerkiksi vesikasvillisuuden reunat, syvänteiden reunamat, pohjanmuutokset ja virtausten vierustat tai sellainen paikka, josta tiedät muutenkin tulevan kalaa. Katiskaa ei tule asettaa veneväylille tai edes kovin lähelle niitä tai muihin paikkoihin, joissa se voi haitata liikennettä tai muita toimintoja. Katiska tulee ankkuroida niin, että se pysyy paikallaan. Jos katiskassa on aita, niin vanhan kansan ohje on asettaa aita esim. kaislikon edustalla kohtisuoraan rantaan päin. Sama pätee myös kivikoilla ja karikoilla kalastaessa. Moderneissa katiskoissa on yleensä mukana syöttipussi, johon voidaan laittaa erilaisia syöttiaineita, kuten leivänpaloja, viljaa tai kaupallisia valmisteita.
Keväällä ja kylmemmällä vedellä katiskakalastus kannattaa aloittaa matalammasta ja siirtyä veden lämmetessä syvempään veteen. Mikäli saalista ei kuulu, kannattaa katiskaa siirtää matalalla kynnyksellä erilaisiin pyyntipaikkoihin. Tehokasta on kalastaa esim. parilla kolmella katiskalla erilaisista paikoista.
Kalalajeista
Katiska pyytää melkein kalaa kuin kalaa sijainnista, verkon silmäkoosta ja vuodenajasta riippuen ja pyytäjä päättää mitkä kalat sitten pitää ja käyttää ruoaksi. Tässä muutamia yleisimpiä esimerkkejä, mutta lisäksi katiskakalastustaitojen kehittyessä voi saaliiksi saada vaikka kuhaa tai säynäviä.
- Särkikalat, kuten lahna, särki tai suutari: Katiskakalastus on erinomainen tapa särkikalojen pyyntiin, ja se soveltuu hyvin myös hoitokalastukseen. Särkikaloja kannattaa kalastaa erityisesti kylmän veden aikaan. Katiskaan voi houkuttimiksi laittaa esimerkiksi kaurahiutaleita, kovaksi keitettyä puuroa tai leivänkannikoita harsopussiin, josta ne liukenevat hitaasti veteen. Särkikalaparven mielenkiinto säilyy, kun tarjolla on kunnollista syötävää. Särkikalat säilyvät tuoreina katiskassa, mikä mahdollistaa valikoivan kalastuksen ja saaliin hyödyntämisen esimerkiksi ruokakalana tai täkykaloina.
- Ahven on yksi suosituimmista katiskakaloista, ja sitä voi pyytää katiskalla tehokkaasti varsinkin kutuaikana eli muista jälleen kohtuus. Keväällä ahven hakeutuu mataliin, kasvillisuuden täyttämiin vesiin ja karikoiden reunoille kutemaan. Nämä ovat parhaita paikkoja katiskan asettamiseen ahvenen pyynnissä. Myös havut katiskan ympärillä voivat houkutella ahventa paikalle kutuaikana. Ahvenet parveutuvat syksyllä vesien jäähtyessä ja ennen jäiden tuloa syvempiin vesiin talvehtimaan, ja silloin katiska voi myös olla tehokas pyyntiväline, kunhan se sijoitetaan sopivasti syvänteiden tai penkkojen reunoille
- Hauen katiskakalastus on tehokasta erityisesti keväällä kutuaikaan, joten muista kohtuus ja valikoivuus – harkitse myös pyynnin välttämistä parhaimpaan kutuaikaan. Hauen pyyntialueet ovat matalia, ruovikkoisia tai heinikkoisia lahtia. Katiska kannattaa sijoittaa näille alueille, usein aivan rannan tuntumaan, jopa vain puolentoista metrin syvyyteen. Katiskan nielu on hyvä asettaa rantaa tai muuta luonnollista estettä kohti. Hauet liikkuvat näillä matalilla alueilla etsiessään kutupaikkoja tai ravintoa. Jos katiskan nielusta osa jää vedenpinnan yläpuolella, tulee se osa sulkea, etteivät vesilinnut joudu katiskaan.
- Made on talven herkkukala, ja katiskakalastus on tehokas tapa sen pyyntiin erityisesti tammi-maaliskuussa kudun aikaan. Made hakeutuu kutemaan mataliin, 0,5–2 metrin syvyisiin vesiin, usein hiekka- tai sorapohjille. Katiska kannattaa sijoittaa näille perinteisille mateen kutupaikoille. Ennen kutua mateita voi houkutella katiskaan syöteiksi jätetyillä särjillä. Joidenkin kokemusten mukaan jopa valkoiseksi maalattu seiväs katiskan nielun edessä voi lisätä saalista. Katiska on koettava säännöllisesti.
Katiskakalastuksen luvat
18–64-vuotiaan kalastajan on maksettava kalastonhoitomaksu ja pyydyskalastukseen on oltava lisäksi vesialueen omistajan lupa. Mökkipaikkakunnilla katiskalupia ja -merkkejä voi kysellä vaikka paikalliselta huoltoasemalta tai kyläkaupasta. Alle 18-vuotias tai 70 vuotta täyttänyt katiskapyytäjä pärjää vesialueen omistajan luvalla. Useat osakaskunnat myyvät myös osakaskunnan ulkopuolisille kalastajille erillisiä katiskakalastuslupia.
Muista, että kalastus on kiellettyä joissain paikoissa, esimerkiksi kalaportaissa tai lohikalojen kutupaikoissa. Tarkista aina kalastamasi vesistön säännöt kalastusrajoitus.fi-palvelusta.
Vastuullinen ja valikoiva kalastus
Vastuullinen katiskakalastus on ensiarvoisen tärkeää kalakantojen elinvoimaisuuden ja vesistöjen hyvinvoinnin kannalta. Vastuullisuus tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että kalastetaan harkiten ja kunnioittaen luontoa. Yksi katiskakalastuksen suurista eduista on sen valikoivuus. Katiska on passiivinen pyyntimuoto, joka aiheuttaa vähän haittaa muille kuin pyydystettäville lajeille. Lisäksi katiska mahdollistaa saaliin tarkastelun ennen sen ottamista, jolloin alamittaiset kalat, ylämittaiset kalat tai rauhoitetut lajit voidaan vapauttaa vahingoittumattomina takaisin veteen. Muista noudattaa aina kalastuslainsäädännön sekä paikallisia alamittoja ja rauhoitusaikoja. Katso: https://kalastusrajoitus.fi/
Kalojen hyvinvoinnin kannalta on parempi, että katiskaa koettaessa valitut ruokakalat siirrettäisiin mieluummin varsinaiseen sumppuun sen sijaan, että ne jätettäisiin katiskaan odottamaan. Kalat aktivoituvat katiskaa nostaessa tai koettaessa ja yrittävät löytää tien ulos. Sumpussa kalat saavat olla rauhassa.
- Vapauta alamittaiset, ylämittaiset ja rauhoitetut kalat: Jos katiskaan päätyy alamittainen kala tai rauhoitettu laji, se tulee vapauttaa varovasti takaisin veteen. Kaloja käsitellessä on tärkeää minimoida stressi ja vahingoittumisriski. Kostuta kädet ennen kalan koskettamista ja vältä kovakouraista käsittelyä.
- Vältä ylikalastusta: Vaikka katiska on tehokas, älä pyydä enempää kalaa kuin mitä tarvitset tai pystyt hyödyntämään. Liiallinen pyynti voi rasittaa kalakantoja ainakin paikallisesti. Kohtuuton pyynti varsinkin kalojen kutuaikaan ja -alueilla voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa varsinkin petokalojen suhteen. Poikkeuksena esim. särkikalojen hoitokalastus tietyillä alueilla.
- Huolehdi roskista: Älä jätä kalastusvälineitä, syöttejä tai muita roskia luontoon. Kerää aina kaikki mukanasi tuomat jätteet ja vie ne pois vesistön ääreltä.
- Tarkasta katiska säännöllisesti: Koe katiska riittävän usein. Keskikesällä, lämpimissä vesissä kerran vuorokaudessa, kylmällä vedellä riittää pari kertaa viikossa. Näin varmistat, että pyydykseen joutuneet kalat eivät kärsi turhaan ja mahdolliset vahingot minimoidaan.
- Estä rapuruton leviäminen: Jos kalastat eri vesistöissä, varmista, että kalastusvälineesi ovat puhtaat ja täysin kuivat ennen siirtymistä uuteen paikkaan. Näin estät vieraslajien, rapuruton ja kalatautien leviämisen vesistöstä toiseen. Pyydykset tulee desinfioida tai kuivattaa täysin esim. saunassa tai auringossa.
- Katiskat norppa-alueilla: Lain mukaan norppaturvallinen katiska on pyydys, jonka suuaukko ei veny 15 senttimetriä leveämmäksi, muuten se on vaarallinen kuuteille. Muista, että jos katiska ei ole norppaturvallinen, on se laiton norppa-alueilla ja kalastuksenvalvojalla on oikeus takavarikoida se. Varmista siis, millä alueella kalastat ja lainmukainen kalastus. Vanhoja katiskoita voi modifioida nielunrajoittimilla ja monien uusien katiskoiden mukana ne tulevat valmiiksi
- Sulje katiskan nielu, kun se on nostettu pois vedestä esim. säilytykseen.
Pyydysten merkitseminen
Lainmukainen ja riittävä pyydysten merkitseminen on välttämätöntä niin vesiliikenteen, turvallisuuden kuin kalastussääntöjen noudattamisenkin kannalta. Pidä pyydykset mahdollisimman kaukana erityisesti väylien läheisyydestä ja alueilta, jossa liikutaan vähänkään useammin. Lain mukaan kaikkiin pyydyksiin, jotka jäävät veteen ilman jatkuvaa valvontaa, on merkittävä pyytäjän nimi ja yhteystiedot (osoite ja/tai puhelinnumero). Tämä mahdollistaa pyydyksen omistajan tunnistamisen ja auttaa selvittämään esimerkiksi kadonneen pyydyksen tai vahingot. Merkinnöissä ja kiinnityksissä tulee käyttää uppoavaa narua.
Merkintävelvollisuuden toteuttaminen vaihtelee vesiliikennealueen mukaan.
- Vesiliikennettä alueella (alue 1): Seisovat pyydykset merkitään vesiliikenteen käyttämillä vesialueilla vähintään 1,2 m vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä vähintään 20 x 20 cm neliön muotoisella lipulla ja kahden senttimetrin heijastimella. Jos pyydys tai jokin sen osa ulottuu 1,5 m lähemmäksi veden pintaa on lippusalkoon kiinnitettävä kaksi päällekkäistä lippua. Vesiliikennealueita ovat ensisijaisesti vesiliikenneväylät, mutta myös alueet, joilla esiintyy satunnaista enemmän liikennettä ja lisäksi suuri osa veneilystä tapahtuu merkittyjen väylien ulkopuolella tai läheisyydessä ja väyliltä poiketaan helposti sivuun, joten pidä pyydykset mahdollisimman kaukana väylien läheisyydestä ja vesiliikennealueilta ja merkitse pyydyksesi huolella lakien mukaan, mikäli haluat välttää vahinkoja pyydyksillesi tai veneilijöille. Väärään paikkaan asetetun ja/tai väärin merkityn pyydyksen omistaja on vastuussa vahingoista.
- Vesiliikenne olematonta (alue 2): Vesialueilla, joilla vesiliikennettä ei pääsääntöisesti harjoiteta tai muuten on ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesistön muuta käyttöä, vähintään 15 cm veden pinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla taikka vähintään 40 cm vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä lipulla, jonka lyhyimmän sivun pituus on vähintään 15 cm. Alueen 2 merkintää voisi käyttää esimerkiksi hyvin syrjäisillä ja pienillä lahtialueilla, joilla liikutaan hiljaisilla nopeuksilla sekä pienehköillä järvillä ja lammilla. Lisäksi merkintätapaa voisi käyttää esimerkiksi aivan rantojen, karien ja kasvillisuusvyöhykkeiden välittömään läheisyyteen sijoittuen, jolloin pyydykset eivät varmasti haittaa muuta vesienkäyttöä.
Oikein merkitty pyydys ehkäisee vaaratilanteita vesillä ja helpottaa viranomaisten valvontatyötä. Se myös osoittaa kalastajan vastuullisuuden ja sitoutumisen kestävään kalastukseen ja välittämisen muista vesilläliikkujista.
Vastuullista ja hauskaa kotitarvekalastusta
Katiskakalastus on harrastus, joka tarjoaa mahdollisuuden nauttia luonnosta ja samalla saada maukasta, tuoretta kalaa ruokapöytään. Näillä perusohjeilla ja vastuullisen kalastuksen periaatteita noudattaen voit varmistaa saaliin kestävällä pohjalla. Muista aina kunnioittaa vesistöä ja kalakantoja, jotta voimme kaikki nauttia kalastuksesta myös tulevaisuudessa.
Lue lisää:
https://www.kivikangas.fi/pyydyskalastus
https://www.kalastajankanava.fi/katiskakalastus/
Pyydysten merkinnästä:
https://www.kalastajankanava.fi/pyydykset-pois-vaylilta/
https://ahven.net/wp-content/uploads/2020/10/Merkitse-pyydyksesi-oikein_sahkoinen.pdf
Kalastusrajoituksista ja alueista:
https://kalastusrajoitus.fi/#/kalastusrajoitus
Reseptejä:
Särkisäilyke tomaattikastikkeessa
Ahventa, parsaa ja ruohosipuliperunoita
Haukivartaat Tikka Masala, jugurttikastike ja grillattua leipää
