Miksi? Hyvä kysymys – Mikä siis on ongelma?
Suomalainen kuluttaja on maailman kärkeä laatutietoisuudessa: vaadimme naudan- ja sianlihalta ja siipikarjalta lähes 90–100 % kotimaisuusastetta. Etsimme ”Hyvää Suomesta” -merkkiä ja haluamme tietää tilan nimen. Mutta kalatiskillä logiikka murtuu täysin.
Tällä hetkellä peräti 80 % Suomessa syödystä kalasta on tuontitavaraa. Syömme vuodessa keskimäärin 14 – 15 kiloa kalaa per henkilö, mutta tästä vain 4 kiloa on kotimaista – ja tästäkin vähästä n. 70% on vapaa-ajankalastajien itse pyytämää saalista. On järjetöntä, että olemme äärimmäisen tarkkoja porsaanlihan alkuperästä, mutta hyväksymme miettimättä asiaa sen tarkemmin, että kaupasta ostamamme kala ja kalajalosteet ovat matkustaneet tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Miksi kalasta on tullut poikkeus, jonka kohdalla alkuperällä ei tunnu olevan väliä?
Mikä sitten ratkaisuksi? Eli mikä on se hyvä vastaus.
Ympäristö: Lähikala on ilmastoteko vailla vertaa
Siinä missä lihantuotanto sitoo resursseja, kotimainen luonnonkala on yksi maailman vähäpäästöisimmistä proteiininlähteistä. Kotimaisen silakan tai muikun hiilijalanjälki on murto-osa verrattuna mihin tahansa tuontilihaan tai kaukaa rahdattuun kalaan. Valitsemalla suomalaista kalaa et ainoastaan vähennä kuljetuspäästöjä, vaan autat myös poistamaan ravinteita omista vesistöistämme. Se on ympäristöteko, jota mikään tuontituote ei voi päihittää.
Kotimainen luonnonkala on yksi maailman vähäpäästöisimmistä proteiininlähteistä. Esimerkiksi silakan tai muikun hiilijalanjälki on vain noin 0,4–0,5 kg CO2e/kg. Vertailun vuoksi: naudanlihan jalanjälki on usein 20–30 kg ja tuontilohenkin noin 3–5 kg. Lisäksi jokainen kilo kotimaista luonnonkalaa poistaa vedestä noin 7–8 grammaa fosforia ja 25–30 grammaa typpeä.
- Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke): Luonnonkalan hiilijalanjälki.
- Lähde: Luke: Ravinteiden poisto kalastuksella
Kestävyys: Läpinäkyvyys on turvallisuutta
Suomessa kalastusta ja kalankasvatusta säädellään ja valvotaan tiukasti. Kun ostat suomalaista kalaa, tiedät, että pyynti tapahtuu kestävien kiintiöiden puitteissa ja työntekijöiden oikeudet toteutuvat. Tuontikalan kohdalla valvontaketju on usein pitkä ja läpinäkymätön. Miksi tyytyisimme arvailemaan kalan tosiasiallista alkuperää tai työoloja kaukaisilla merillä, kun voimme luottaa suomalaiseen ammattikalastajaan, joka toimii silmiemme alla, kotivesillä?
Vastuullisuus: Tee fiksu vaihtokauppa
Moni meistä valitsee tuontikalaa tottumuksesta, vaikka usein suosituimmat tuotteet on helppo ja järkevä vaihtaa takaisin kotimaiseen – ilman, että maku tai laatu kärsii. Päinvastoin. Esimerkiksi norjalaisen lohen vaihtaminen suomalaiseen kirjoloheen on suora tuki paikalliselle kasvatukselle ja säästää tuhansia kilometrejä turhaa rahtia sekä estää vakavia ympäristöongelmia. Arkinen pakasteseiti tai turska on puolestaan helppo korvata vaikka hauki- tai särkikalamassalla, jotka työllistävät suomalaisen kalastajan ja lisäksi poistavat aktiivisesti ravinteita vesistöistämme.
Jos kaapistasi löytyy aasialaista halpatonnikalaa, on helppo kokeilla seuraavaksi kotimaista särki- tai lahnasäilykettä muikkusäilykkeistä puhumattakaan; se on konkreettinen ekoteko vesistöjemme puolesta ilman valtamerien teollisen pyynnin raskaita sivusaalisriskejä. Sardiinit ja makrillit taas vaihtuvat helposti muikku- ja silakkatuotteisiin. Nämä valinnat eivät ole enää vain makuasioita, vaan jokainen vaihto on arvoteko suomalaisen luonnon ja työn puolesta.
Huoltovarmuus: Omavaraisuus on kansallinen turvakysymys
Suomen korkea lihantuotannon omavaraisuus ja maatalous on huoltovarmuuden kulmakivi. Kalataloudessa tilanne on päinvastainen: olemme hälyttävän riippuvaisia tuonnista. Jos kriisi katkaisee toimitusketjut, kalaruoka katoaa pöydistä ensimmäisenä. On kriittistä, että kohtelemme kalataloutta samalla vakavuudella kuin maataloutta.
Lihan osalta olemme lähes omavaraisia, mutta kalaruoan kohdalla Suomen omavaraisuusaste on vain noin 20 %. Jos globaali logistiikka pettää, kalaruoka katoaa pöydistämme muutamassa viikossa. Vahva kotimainen kalastusketju – aluksista jalostuslaitoksiin – on välttämätön osa Suomen ruokaturvaa.
Työ ja talous: Yksi ateria viikossa muuttaa kaiken
Tässä on luku, joka jokaisen kuluttajan tulisi tietää: Jos jokainen suomalainen söisi kotimaista kalaa vain yhden kerran enemmän viikossa, se loisi kalatalousketjuun arvioiden mukaan jopa 500 uutta työpaikkaa ja kasvattaisi kotimaista jalostusarvoa lähes 100 miljoonalla eurolla. Valintasi kaupan hyllyllä on siis suora työllistämispäätös.
Kun valitset kaupan hyllyltä kotimaista kalaa, eurosi menevät siis suoraan suomalaisen ammattikalastajan ja jalostajan toimeentuloon. Jokainen kotimainen kalakilo ylläpitää elinvoimaista rannikkoa ja maaseutua. Lihan kohdalla ymmärrämme tämän arvon – on aika soveltaa samaa ajatusta kalaan.
- Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö
- Lähde: Luke: Kalatalouden katsaukset
- Lähde: Pro Kala ry: Tietoa kalasta
- Lähde: Tilastokeskus
Muita kysymyksiä kotimaisesta kalasta:
