Rapujuhlat ovat usealle rapuja sekä äyriäisiä rakastavalle vuoden kohokohta. Kun ensimmäinen rapulaulu kajahtaa, on varmaa, että iloinen ja vapautunut tunnelma on taattu. Rapujuhlissa onkin tärkeintä, että kaikki viihtyvät ja pitävät hauskaa. Rapurallaa!
Suomesta voi pyydystää kahta eri rapulajia, joista toinen on kantasuomalainen jokirapu ja toinen vieraslajike täplärapu. Jokirapu on monien mielestä maukkaampi, mutta valitettavasti harvinaisempi ja ostettuna siksi kalliimpi. Täplärapua ei saa Suomessa nykyään istuttaa, eikä kasvattaa, mutta pyynti on sallittua Rapuja voi siis itse pyydystää rapumerroilla, ostaa elävinä ja keittää itse, ostaa valmiiksi keitettynä tai pakastettuina. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suosii suomalaista.
Pakastetuissa ulkolaisissa ravuissa (esim. espanjalaiset ja kiinalaiset) on varsin vähän syötävää suomalaisiin nähden ja maku on aivan eri kuin suomalaisissa ja lisäksi olosuhteet ja vesien puhtaus, joista ne on pyydetty jää syöjälleen mysteeriksi.
Rapujen keittäminen
Kun keittää itse rapuja on kaikkein tärkeintä varmistaa, että keitinvesi kiehuu aina kun lisäät muutamia rapuja kerrallaan, jotta rapu ei turhaan kärsi. Suurimmat ravut laitetaan keitinveteen ensin ja siirrytään aina pienempään. Katso keitto-ohje.
Jos rapujen keittäminen elävältä tuntuu brutaalilta, kannattaa lukea tämä artikkeli.
Alkupalana tai pääruokana
Rapujuhlissa voidaan rapuja syödä joko alkuruokana tai pääruokana. Jos kyseessä on alkuruoka, rapuja varataan 6-8 per henkilö, mutta jos niitä syödään pääruokana, rapuja olisi hyvä olla 10-15 per henkilö.
Usein kaavana on, että ravut ovat pääruokana ja alkupalana esimerkiksi sienikeitto tuoreista sesongin sienistä, mutta loistavia vaihtoehtoja ovat myös kasviskeitto tai raikas ruokaisa salaatti. Jos taas ravut ovat alkuruokana, pääruokana voi tarjoilla muun muassa grillattua tai paistettua kalaa, lihaa tai broileria maukkaan kastikkeen sekä kauden kasvisten kanssa.
Jos joku vieraista ei syö rapuja, erinomaisena vaihtoehtona ovat esimerkiksi keitetyt latva-artisokat ja sitruunavoi, jolloin kaikilla vierailla on samalla tavalla näpertelemistä. Pöydän lähettyvillä kannattaa olla leivänpaahdin paahtoleipää tai muuta vaaleaa leipää varten. Aito voi on parhainta rapujuhlissa ja sen voi kattaa pöytään kauniisti esimerkiksi juustohöylällä ja rullaten sekä tillillä ja tillinkukinnoilla koristellen. Muista aina laittaa pöytään myös tillisilppua ja halutessaan majoneesia.
Koristelu viimeistelee rapujuhlat
Kun juhlitaan rapujuhlissa, kattaus sekä koristelu ovat erityisen tärkeässä roolissa tunnelmanluojina. Värimaailma on punainen, vihreä sekä valkoinen, ja koristelussa saa käyttää myös kitsejä asioita, kuten valoja, lyhtyjä ja köynnöksiä. Punaiset tuikkukupit tai punaiset venetsialyhdyt tuovat rapujuhliin lisätunnelmaa, ja pöytäliina on kaunis, mutta myös käytännöllinen, koska rapuja syödessä saattaa roiskua. Pöytäliinoja saa kaupoista kertakäyttöisenä ja rapuaiheisena, mutta valkoinen pöytäliina on aina elegantti ja näyttävä.
Juhlapöytään katetaan lautaset, rapuveitset, paljon rapuaiheisia tai punaisia servettejä, rapukaulurit, vesilasi, snapsilasi ja olut/valkoviinilasi. Pöydälle katetaan myös vesikulhot joko sitruunaviipaleilla tai mustaherukanlehdillä, jotta juhlijat voivat huuhdella välillä sormiaan. Perkeille voi laittaa pöytään kulhot tai vaikka järjestää kilpailu, kenen lautanen on syömisen jälkeen kaunein. Rapuveitsi on tärkeässä roolissa, jotta rapujen kuoren saa helposti rikki ja veitsessä olevan reiän kanssa saa syötyä sakset mahdollisimman huolellisesti, jotta mikään ei mene hukkaan.
Perinteitä ja tapoja
Rapukaulurien kanssa on perinteenä, että vierustoveri solmii kaulurin nauhat kaulan taakse ja asettaa lautasliinan/servetin syliin. Pöytään asetellaan myös lauluvihkot/kirjat ja maljojen nostamisten ohella aina lauletaan railakkaasti esimerkiksi Helan går tai Raumlaise ryyp. Tunnettujen laulujen säveliin on myös useita erilaisia sanoituksia, joiden omat suosikit kannattaa löytää netistä tai laulukirjoista.
Ravut asetellaan kauniisti tarjoiluvadille ja tillinkukinnoilla koristellen. Kun rapujuhlat alkavat, isäntä tai emäntä yleensä pitää pienen puheen tai toivottaa vieraat tervetulleiksi, kohotetaan maljat ja kerrotaan, kuinka monta rapua on varattu per henki. Perinne on, että emäntä tai isäntä valitsee ensimmäisen ravun vierustoverilleen tai kaikki valitsevat sen vierustoverilleen. Ensimmäinen malja yleensä nostetaan isäntäväelle ja sopivin välein voi laulaa lauluja ja ehkä joku joskus haluaa lausua muutaman sanan.
Lempilauluja voi ehdottaa ja ehkäpä olla jopa laulunvetovastuussa. Vaikka yleinen etiketti on, ettei ruokapöydässä saa pitää syömisääniä, rapujuhlissa kuuluu ryystää ja hörppiä. On siis jopa velvollisuus imeä herkullista tillilientä saksiniekoista. Ravuista syödään pyrstön sekä saksien liha, imetään liemi, syödään mahdollinen mäti sekä rapuvoi pääpanssarin sisältä unohtamattakaan jalkojen syöntiä ja imeskelyä varsinkin, jos rapu on suuri. Paahtoleivän päälle laitetaan voita ja tilliä sekä kärsivällisimmät kokoavat ravunlihaa herkulliseksi rapuleiväksi.
Vaikka rapujuhlista puhutaan usein railakkaina aikuisten juhlina, rapuja on upeaa syödä myös lasten kanssa, jolloin laulut voivat olla lastenkorville sopivia ja vaikka ilman snapsia. Lapset viihtyvät hyvin iloisissa rapujuhlissa ja opettelevat perinteitä.
Eli rapujuhlimaan ja Helan går!
https://www.s-wallin.fi/ tarjosi ravut artikkeliin, sekä resepteihin.
