Toimittaja: Anssi Leppänen
Joulu on kalansyönnissä sesonkiaikaa. Tuontikala pääosin norjalaisen lohen muodossa on vallannut suomalaiset ruokapöydät myös jouluna. Kukaan ei oikein tarkkaan osaa selittää miksi näin on vaikka kotimainenkin kalantuotanto käy joulun alla täysillä kierroksilla. Syitä voidaan etsiä niin kuluttajien tottumuksista, hinnasta kuin myös kalan saatavuudesta ja kasvatuslaitoksille asetetuista ympäristöluvista.
Norjalaisen kasvatetun lohen lisäksi tuontikalaa perinteisissä jouluherkuissa edustavat sillit. Kuluttajalla olisi hyvä mahdollisuus nostaa joulunsa kotimaisuusastetta valitsemalla kirjolohi ja silakka Norjan lohen ja sillin sijaan. Valitsemalla kotimaisen kirjolohen Norjan lohen sijaan, kuluttaja tulee tehneeksi myös ympäristön kannalta paremman valinnan.
Me suomalaiset söimme vuonna 2024 kalaa keskimäärin 12 kilogrammaa henkilöä kohti. Kulutus kokonaisuutena on vähentynyt 2010-luvun alkuvuosista noin kolmella kilolla. Vaikka elämme kalavesien keskellä, käytämme verrattain vähän kalaa ravintona. Maailmanlaajuisesti kalaa syödään nimittäin reilut 20 kilogrammaa vuodessa henkilöä kohti.
Suurin osa suomalaisten popsimasta kalasta on tuontitavaraa, jopa kaksi kolmannesta kulutetusta kalasta tulee kotimaan ulkopuolelta. Kotimaisuusaste osuus on siis pieni, etenkin jos sitä vertaa lihan kotimaisuusasteeseen, joka on esimerkiksi naudan osalta 80 %. Kotimaista kalaa syötiin vuonna 2024 3,8 kilogrammaa per henkilö, määrä väheni vuodessa liki puolella kilolla. Prosentuaalisesti pudotus siis oli melkoinen. Muutos viime vuosikymmeninä on ollut suuri, vielä 80-luvun alkuvuosina Suomessa syödystä kalasta puolet oli kotimaista.
Norjan kasvatettu “merilohi” houkuttaa hinnalla
Eniten Suomessa kulutetaan Norjassa kasvatettua lohta 2,6 kilogrammaa henkilöä kohti. Tällä tuotteella on melkoinen nimikirjo. Sitä voidaan kutsua Norjan loheksi, Jäämeren loheksi tai kassiloheksi. Joskus kaupan tiskissä tuote nimetään hämäävästi meriloheksi, joka herkästi synnyttää asiakkaalle mielikuvan vapaana kasvaneesta kalasta, vaikka niin ei ole.
Myös tonnikalasäilykkeet maistuvat 1,5 kilogramman edestä ja katkaravut 0,7 kilogramman verran. Kotimaisista kaloista kulutustilaston ykkössijaa pitää kasvatettu kirjolohi. Sitä syödään 1,6 kilogrammaa vuodessa. Luonnonkalat jäävät kauas punalihaisen kasvatetun taakse. Ahventa, haukea ja kuhaa kutakin syödään 400-500 grammaa per suomalainen vuodessa, siis vain parin hyvän ja runsaan kala-aterian verran.
Kotimaisen kalan kulutuksesta reilu puolet eli 2,2 kilogrammaa on luonnonkalaa. Kauppojen tiskien kautta luonnonkala ei kuitenkaan ui. Suurin osa kulutuksesta, eli 70 prosenttia on vapaa-ajankalastajien saalista. Kalaa siis päätyy ruokapöytään niillä, jotka itse kalastavat. Kaupallisten kalastajien pyydystämää kalaa syötiin 2024 suunnilleen sama määrä kuin edellisenä vuonna, noin 0,7 kilogrammaa henkilöä kohti. Eniten kaupallisesta saaliista syötiin muikkua, seuraavina silakkaa, kuhaa ja ahventa. Lue lisää uusimmasta kalankulutustilastosta.
Myynnin esteet tuhannen taalan kysymys
Lännen Kalaleaderin kalatalousaktivaattori Mika Halttu ei osaa suoraan sanoa mikä kotimaisen kalan saatavutta kalatiskeissä eniten rajoittaa: “Se on tuhannen taalan kysymys.” Hinta ja saatavuuden ennustaminen voivat hänen mielestään olla yksittäistekijöitä, mutta eivät selitä kaikkea. Ennustettavuus on hankalaa luonnollisesti etenkin luonnonkalan osalta.
Kasvatetussakin kalassa tuontikalan saatavuuden ennustettavuus tuntuu olevan kotimaista viljeltyä kalaa parempi. Tuotannon kokonaiskapasiteetti on yksi syy tähän. Kotimainen kalankasvatuskapasiteetti käy äärirajoilla, eikä koneistosta saada enempää irti. Tuotannon nostamista Haltun mielestä rajoittavat ympäristöluvat. Investointeja kasvattamoihin ei tehdä lupapolitiikan takia.
Haltulla on näkemys, jonka mukaan kirjolohen tuottajilla on perkaamoissa on joulun alla täysi kiire päällä. Enempää kalaa ei siis oikeastaan pystyttäisi tuottamaan joulumarkkinoille. Suomen Kalankasvattajien liiton toimitusjohtaja Janne Sankelo pitää kotimaisen kirjolohen saatavuutta joulumarkkinoilla hyvänä vaikka myöntää, että enemmänkin kotimaista kalaa voisi markkinoilla olla.
Sankelo tunnistaa Haltun tavoin, että tuotantoa tarvittaisiin lisää. Hän on toiveikas kasvun suhteen ja muistuttaa, että tuotanto on hienoisessa kasvussa. Vuonna 2024 saavutettiin kasvatetun kalan tuotannossa 2000-luvun ennätys 16,3 miljoonan kilon tuotannolla. Tänä vuonna Sankelo uskoo päästävän lähelle viime vuotisia lukuja ellei ylikin.
20 miljoonan kilon tasoa Sankelo pitää mahdollisena. Silloin hänen mukaansa olisi mahdollista myös kääntää tilanne sellaiseksi, että enemmän kuin puolet kulutetusta kasvatetusta kalasta olisi kotimaista: “Pidän sitä haastavana, mutta ehkä näen vielä sen päivän, että Suomessa kuluttajat käyttävät enemmän kotimaista kirjolohta kuin Norjan lohta”, muotoilee Sankelo. Luvituksen osalta Sankelo näkee jo päästyn pieniä askelia eteenpäin muun muassa lupien pidentymisen myötä. Silti hänkin tunnustaa, että lupaprosessit ovat yhä kalliita ja pitkiä.
Luvilla ja sääntelyllä on myös positiivinen puoli. Suomalainen kasvatettu kirjolohi pääsi jo vuonna 2014 WWF:n kalaoppaassa vihreälle listalle. Sitä ympäristötietoinenkin siis voi syödä hyvällä omallatunnolla. Ruotsin WWF:n kala-asiantuntija Inger Melender totesi vuonna 2024 Dagens Nyheterin haastattelussa, että ympäristösyistä Norjan lohta olisi hyvä syödä vain pari kertaa vuodessa. Norjalaisen kalankasvatuksen yhteydessä on myös puhuttu tautiriskistä ja kasvatuskasseista karkaavista lohista, jotka mahdollisesti risteytyvät luonnon lohen kanssa. Nämä näkökulmat nostaa esiin myös Suomen WWF todellisina uhkina ja kannustaa vaihtamaan kasvatetun Norjan lohen lautasella kotimaiseen kirjoloheen.
Norjan lohella hinta alas
Sankelo pitää kotimaista kirjolohta kilpailukykyisenä tuotteena laadultaan ja myös hinnaltaan. Norjalainen lohi toimii usein kauppojen tarjoustuotteena ja on näkyvästi esillä kampanjoissa – myös näin jouluna. Sankelo myöntää, että hinnan kaupoissa määrittää helposti norjalainen tuontikala. Ratkaisun avaimia hän siirtää ainakin osittain kuluttajalle: “Kuluttajathan tämän ratkaisevat.” Sankelon tuntuma on, että: “Kuluttajat ovat havainneet eron lohen ja lohen välillä.” Tätä hän pitää merkkinä kuluttajien valveutuneisuudesta muun muassa huoltovarmuuden suhteen mutta kiittelee myös kauppaa. Hänen mielestään kotimaisuus tuodaan esimerkiksi mainonnassa aiempaa paremmin esille.
Hätälä Oy:n toimitusjohtaja Jaana Isohätälä sanoo kirjolohituotteiden menekin olleen viime vuodet trendimäisesti kasvussa. Ylipäätään lohikalat ovat kalatukun toimitusjohtajan mukaan kasvava tuote. Toki muutenkin kalan kulutuksessa on tänä vuonna ollut Isohätälän mukaan kasvua. Hän kuitenkin toteaa kasvun olevan myös hintakysymys: “Hintatietoiset kuluttajat menevät kampanjoiden perässä.”
Vaikka varsin usein mainostuotteeksi päätyy norjalainen lohi, Janne Sankelo uskoo, että lähiruoka nousee myös kasvatetussa kalassa entistä tärkeämmäksi arvoksi: “Paikallisuuden ja lähiruoan korostaminen myös kasvatetun kalan osalta on tulevaisuuden tie”, kertoo Sankelo ja mainitsee ylpeydellä ostaneensa paikallisesta kaupasta omassa maakunnassa tuotettua lohta, jonka alkuperä oli näkyvästi merkitty.
Luonnonkalan hinta usein ”järkyttävä”
Kotimaista luonnonkalaa kauppoihin päätyy toki, mutta hintavertailu samassa tiskissä olevan tuontikalan kanssa voi saada kuluttajan ajattelemaan lompakollaan. Samassa kalatiskissä kun esimerkiksi kotimaisen kuhan hinta voi olla merkittävästi kalliimpi kuin virolaisen kuhan. Suomen ammattikalastajien toimitusjohtaja Mikko Malin sanoo, että meillä on kalakaupassa joku vääristymä: “Ongelma on, että kuluttajalle kaupassa maksaa liikaa ja samaan aikaan kalastajalle maksetaan liian vähän.“ Hän pitää kotimaisesta luonnonkalasta kuluttajilta pyydettävää hintaa joskus aivan järkyttävänä.
Jaana Isohätälä on tavallaan Malinin kanssa samoissa ajatuksissa. Hänkin uskoo hinnan ohjaavan kuluttajaa. Kotimaisella kalalla ylipäätään saatavuus on hänen mielestään hyvä, kysyntä ehkä juuri kuluttajahintojen takia ei ole samalla tasolla: “Saatavuus ei ole haaste vaan kysyntä. Mielellään ostettaisin enemmänkin”, toteaa Isohätälä kotimaisesta luonnonkalasta. Toisena syynä pienelle kysynnälle hän näkee kulutustottumukset: “Toki myös tottumus ja kalankäsittelytaidot vaikuttavat.“
Sillin sijaan edullista kotimaista silakkaa joulupöytään
Luonnonkaloista jouluksi ruokapöytiin päätyy silakkaa. Se on luonnonkaloista myös hinnaltaan edullisimmasta päästä. Silakan menekkiä rajoittaa ehkä eniten se, ettei sitä välttämättä osata käyttää monipuolisesti ja mielikuva on juuttunut silakkalaatikkoon.
Uusikaupunkilainen Selkämeren Jää on yksi Suomen suurimmista elintarvikesilakan kalastajista. Toimitusjohtaja Henri Lomppi lupaa, että joulupöytiin kalaa riittää heidän puolestaan: “Kalaa riittää joulupöytiin ihan mainiosti.” Selkämeren Jää kalastaa pääosin fileekokoista iso silakkaa. Kiintiöiden käyttöä heillä on suunniteltu niin, että ne riittäisivät jouluksi.
Joulu on Selkämeren Jään osalta tärkeä sesonki. Silloin tehdään jopa neljännes koko vuoden kaupasta. Henri Lomppi toivoisikin silakan maistuvan enemmän myös ympäri vuoden. Määrät ovat viime vuosina pysyneet suurin piirtein samoina. Mahdolliset saatavuusongelmat hän etsisi kaupan päästä: “Paljon saa kuulla, että silakkaa ei saa. En tiedä mikä rajoittaa. Me myydään kaikki mitä tukut ja kaupat ostaa. Joku juttu se on kaupan päässä.” Samalla Lomppi kumoaa väitteet ja uskomukset joiden mukaan silakkaa kalastettaisiin turkiseläimille. Niin ei hänen mukaansa enää tapahdu.
Myös Suomen ammattikalastajien toimitusjohtaja Mikko Malin hehkuttaa kotimaisen silakan puolesta kotimaisena joulukalana. Niin ikään kilohaili sopii hänen mukaansa hyvin maustekalaksi joulupöytään tuontikalan eli sillin sijaan. Itse hän käyttää joulupöydässä myös savumuikkuja. Niitä saa purkissa öljyyn säilöttynä eli saatavuus on hyvä. Jos tuoretta kotimaista villikalaa joulupöytään haluaa, Malin antaa vinkin katsella pakastealtaiden suuntaan. Moni kalastaja on laittanut osan syksyn saaliista pakastimeen: “Jos haluaa kotimaista luonnonkalaa vaihtoehto voi olla hankkia pakasteena suoraan kalastajalta tai kaupan pakastehyllystä. Laadultaan pakastettu kala on tuoreen veroista”, Malin toteaa.
Silakan profiilia yritetään nostaa
Yhteenä haastena kotimaisen luonnonkalan markkinoinnin kannalta Henri Lomppi pitää väestön ikääntymistä ja ruoanlaiton tapojen muuttumista. Etenkin silakan osalta hän on tämän huomannut: “Meidän näkemys on, että ei se kalatiski ole välttämättä edes oikea paikka kasvattaa myyntiä.” Hänen mukaansa kalatiskien ostajakuntaa ovat vanhemmat ikäluokat. Nuoremmille kuluttajille yhtiöllä onkin tuotekehitys menossa. Tavoitteena on saada silakasta aikaan helposti saavutettava tuote. Silakan sinänsä hän uskoo puhuttelevan myös nuorta ostajakuntaa ja pohtii, että heille ei välttämättä ole muodostunut silakasta kielteistä mielikuvaa kuten ehkä muutamalle aiemmalle ikäpolvelle, joille koulun silakkalaatikko on saattanut jättää vähemmän mieluisia muistoja. Tuotekehityksen yhtenä tavoitteena onkin nimenomaan saada kotimainen silakka ruokapöytiin myös joulusesongin ulkopuolella.
Vientituotteeksi kotimainen silakka tuntuu kelpaavan. Selkämeren Jään käsittelemästä kalasta noin 90 prosenttia menee vientiin. Vientiin siis menee lähes kaikki paitsi fileetuotteet. Vientiin menevät kalat päätyvät pakastimen kautta maailmalle muun muassa purkitettavaksi.
