Maailman meret eivät enää kestä ylikalastusta ja yksipuolinen, valvomaton ja tutkitusta tiedosta piittaamaton kalastus uhkaa niin kalakantoja, vesiekosysteemejä kuin niiden monimuotoisuuttakin. Vaikka meillä täällä, vähän pienemmillä vesillä Itämerellä ja tuhansien järvien maassa asiat ovatkin vielä suhteellisen hyvin, niin sen minkä annamme tapahtua muualla, voi aikanaan heijastua myös meille. Mutta kuluttaja voi vaikuttaa: silloin, kun valitset luonnonkalaa tai äyriäisiä vähän kotivesiä kauempaa, varmista, että se on MSC-merkittyä.
Kaupallinen yhteistyö: MSC Suomi I kuvat: MSC, SAKL ja Pro Kala ry I toimittaja: Roy Norro
Mitä kestävä kaupallinen kalastus tarkoittaa?
Kestävä kaupallinen kalastus tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että vaikka kalaa ruoaksi pyydetäänkin, niin vesistöihin jätetään riittävästi kalaa myös tulevaisuuden sukupolville, elinympäristöjä kunnioitetaan ja pyritään minimoimaan kalastuksen kokonaisvaikutus laajempaan ympäröivään vesiluontoon. Tavoitteena on lopettaa ylikalastus ja varmistaa, että niin kalakannat kuin vesistötkin pysyvät elinvoimaisina. Kestävyyden, toisin sanoin vastuullisuuden yksi näkökulma voi olla myös kalastuksesta riippuvaisten ihmisten elinkeinon säilyminen.
Lisäksi esimerkiksi WWF määrittelee, että kestävä kalastus edistää monimuotoisuuden säilymistä vesiluonnossa ja kalastuksen on oltava myös lakien ja asetusten mukaista. Pyynnin pitäisi verottaa ainoastaan kalakannan luonnollista kasvua vaarantamatta pyydetyn kalan tai sivusaaliiksi joutuvien muiden lajien elinvoimaisuutta. Vastuullinen ja kestävä kalastus siis huomioi kalakantojen lisäksi koko vesiekosysteemin hyvinvoinnin.
Mikä tai kuka on MSC ja mitä he tekevät?
Marine Stewardship Council eli MSC on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö, joka hallinnoi maailman johtavaa kestävän kalastuksen sertifiointi- ja ympäristömerkintäohjelmaa. MSC:n perustivat alun perin WWF (World Wildlife Fund, suomeksi Maailman Luonnon Säätiö) ja Unilever (maailmanlaajuinen elintarvikealan konserni, joka tunnetaan Suomessa mm. Knorr-liemistä ja Magnum-jäätelöistä) 1990-luvun lopulla itsenäiseksi organisaatioksi vastaamaan maailmanlaajuiseen ja vakavaan ylikalastusongelmaan. Järjestön missio on pysynyt jo yli 25 vuotta samana: Varmistaa yhteistyössä kalastusyritysten, tieteen ja teollisuuden kanssa, että kalastus on kestävää ja kalaa riittää myös tulevaisuuden sukupolville.
”Marine Stewardship Council eli lyhennettynä MSC, voisi vapaasti suomennettuna tarkoittaa vaikkapa mertenhoitoneuvostoa”, Johanna Vepsä, MSC Suomi
MSC:n keskeisin ja olennaisin tehtävä on kehittää ja ylläpitää MSC:n kestävän kalastuksen standardia. Standardi sisältää tiukat ehdot, joiden täyttymistä riippumattomat, MSC:n ulkopuoliset arvioijat valvovat. Kestävän kalastuksen standardin vaatimus on siis tutkittu, tieteeseen pohjaava ja tarkasti valvottu kalastus.
Lisäksi MSC:n ylläpitämä toimitusketjustandardi varmistaa, että vastuullisesti pyydetty kala tai muut merenelävät saavuttavat kuluttajan varmasti sekoittumatta epäselvissä olosuhteissa pyydettyihin, jolloin ostaja voi olla varma valinnastaan.
”Standardi: yhteisesti sovittuja vaatimuksia ja suosituksia, jotka määrittelevät, miten jokin asia tulisi tehdä, ja joiden tavoitteena on varmistaa esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden laatu, turvallisuus ja yhteensopivuus.”
Mikä on MSC-merkki ja kuka sen voi saada?
MSC:n sininen kalamerkki on ympäristömerkki, joka löytyy ainoastaan luonnonvaraisesta kalasta ja äyriäisistä, jotka ovat peräisin MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukaisesti sertifioiduista, vastuullisista kalastusyrityksistä. Merkin tarkoituksena on kertoa kuluttajalle, että tuote on peräisin kestävistä kalakannoista, sen alkuperä tunnetaan ja se on pyydetty kestävyyskriteerien mukaisesti. Merkin avulla pyritään torjumaan myös laitonta ja tuhoisaa kalastusta.
”Sertifikaatti: virallinen todistus siitä, että jokin asia – kuten tuote, palvelu, organisaatio tai henkilö – täyttää tietyt standardit, laatuvaatimukset tai muut kriteerit. Se myönnetään tyypillisesti ulkoisen arvioinnin, kuten auditoinnin, jälkeen.”
MSC-merkin voivat saada kalatuotteet, jotka ovat peräisin kalastusyrityksestä, joka läpäisee riippumattoman arviointiprosessin. Arvioinnissa tarkastellaan kolmea pääaluetta: kalakantojen kestävyyttä, kalastustoiminnan vaikutusta laajempaan meriympäristöön sekä kalastushallinnon tehokkuutta eli että esim. raportointi tapahtuu ajallaan ja pitää paikkansa. Kalastusyrityksen sertifikaatti myönnetään määräajaksi, ja sen käyttöä seurataan toistuvasti. Lisäksi tuotteen matkan varrella kalanjalostajien, maahantuojien ja jakelijoiden on saatava toimitusketjun sertifiointi (Chain of Custody) jäljitettävyyden varmistamiseksi, eli sen todentamiseksi, että sertifioitu kala ei sekoitu sertifioimattoman kanssa ja oikeasti tiedetään, mistä kala on tullut ja mitä reittiä.
Mikä Suomessa on tai voi olla MSC-merkittyä?
Silakka on Suomen merialueen merkittävin saalislaji ja Suomessa merkittävin MSC-sertifioitu kalalaji, jonka kaupallinen troolikalastus Itämerellä on saanut MSC-sertifikaatin – ja onpa myös Pohjanlahden rysäkalastettu silakkakin saanut oikeuden kantaa merkkiä. Sertifioinnin myötä suomalainen kuluttaja voi valita vastuullisesti pyydettyä silakkaa, mikä on merkittävä edistysaskel Itämeren kalastuksen kestävyydessä.
Tämän lisäksi myös joillekin sisävesien kalakannoille on haettu sertifiointia, esimerkiksi Saimaan muikulle, mutta prosessi on toistaiseksi kesken. MSC-sertifioituja tuotteita on Suomen markkinoilla kuitenkin satoja, ja ne sisältävät myös ulkomailta tuotuja sertifioituja lajeja, kuten tonnikalaa ja turskaa.
MSC-sertifikaatti voi olla esimerkiksi kalanjalostusyrityksellä, joka valmistaa tai käsittelee sertifioitua kalaa. Esimerkiksi Saarioisilla, Atrialla ja Kokkikartanolla on valikoimissaan MSC-merkittyjä valmiskalaruokia, joiden valmistaminenkin edellyttää sertifikaattia. Samoin vaikkapa Sillikonttorin silakka- ja sillituotteet, kuten myös Kotipizzan pizza voivat olla merkittyjä.
Myös esimerkiksi suomalaisilla kalatukuilla, jotka käsittelevät ja jatkojalostavat sertifioitua silakkaa tai muita sertifioituja kaloja eteenpäin kohti kauppaa tai kuluttajaa, on MSC-sertifikaatti ja esimerkiksi osa K- ja S-ryhmän kauppojen kalatiskeistä on sertifioitu. Näin varsinkin suuremmilla kalatiskeillä tai kaupoissa, joissa on paljon henkilökuntaa, tavaraliikennettä, kalalajeja ja tuotteita erilaisista alkuperäolosuhteista, pystytään varmistamaan, että kuluttaja saa varmasti haluamansa, kestävästi kalastetun kalan.
Mikseivät kaikki kotimaiset luonnonkalat ole MSC-merkittyjä?
Suomalaiset luonnonkalat silakkaa ja kilohailia lukuun ottamatta eivät ole MSC-merkittyjä, koska sertifiointiprosessi on tiukka, joka taas vaatii kalastusyritykseltä sekä kokoa että hallinnointiin paljon resursseja – usein konkreettisesti paljon henkilökunnan aikaa. MSC-standardin tieteellisiin kriteereihin perustuva arviointi on monivaiheinen ja tarkastelee kalakannan tilaa, kalastuksen vaikutuksia ympäristöön ja kalastuksen hallinnointia.
Pienimuotoisemmassa tai paikallisessa kalastuksessa, kuten suuri osa suomalaisista kalastajista on, olisi haasteita esimerkiksi tietojen keruussa ja toimitusketjun jäljitettävyyden osoittamisessa, mikä vaikeuttaisi sertifioinnin hakemista, mutta ei välttämättä tarkoita, että kalastus ei olisi kestävää tai vastuullista – sitä vain ei pystytä standardin mukaisesti todentamaan tai kalastajan kädet ovat jo niin täynnä, ettei hallinnolliselle lisätyölle ole enää aikaa.
Lisäksi kalakannan tilan on oltava riittävän hyvä sertifioinnin saamiseksi. Jos jokin kalakanta on esimerkiksi ylikalastettu tai sen tila on heikko – tai toisaalta tuntematon, se ei voi saada MSC-sertifikaattia. Esimerkiksi Suomessa on valtava määrä erilaisia vesistöjä järvistä meriin ja paikallisia sekä erikokoisia kalapopulaatioita, joiden tilan todentaminen tieteellisin kriteerein on todella vaikeaa, vaikka jonkinlainen yleiskuva olisikin tiedossa.
Sertifiointi on prosessi, johon kalastusyritykset sitoutuvat, ja se vaatii usein merkittäviä hallinnollisia muutoksia ja parannuksia kalastuksen vastuullisuuden valvomiseksi ja vahvistamiseksi. Esimerkiksi WWF on aiemmin suositellut kaikkia sertifioituja tuotteita erityisesti ulkomaisten kalatuotteiden osalta, mutta on sittemmin luopunut automaattisesta suosittelusta. Taustalla vaikuttaa se, että WWF tekee laajempia linjauksia joistakin merialueista hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin MSC:n sertifiointi, joka taas tarkastelee esim. yksittäisiä kalastusyrityksiä tai kalakantoja. Sekä MSC:n (sertifiointi ja standardointi) että WWF:n (kalaopas) työkalut ja toimintamallit tähtäävät molemmat siis kestävämpään kalastukseen ja kalan käyttöön, mutta tarkastelevat hieman eri asioita.
Miksi valitsisin MSC-merkityn tuotteen?
Kun tiedettä ja kestävää kalastusta edistävien organisaatioiden viestiä ei kuunnella tai kalastuksesta tulee valtioiden välistä politiikkaa, on jälki usein meriluonnon kannalta rumaa ja esimerkkejä löytyy jo todella läheltä. Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana Koillis-Atlantin eli Tanskan, Norjan, Britannian ja Islannin kalavesien makrillikanta on ylikalastamalla romahtanut hälyttävälle tasolle ja sukupuuton partaalle.
Jos aiemmin esitettyjä vaatimuksia lähes 80 % kalastusrajoituksista ei kuunnella, ovat vaarassa sekä koko valtavan merialueen makrillipopulaatio, että sitä kalastavat rannikkoyhteisöt, yritykset ja tuhannet työpaikat. Viimeisin tilastoitu saalis oli enää 2,7 miljoonaa tonnia, kun vielä 2015 saalis oli 12 miljoonaa tonnia. Näin jatkamalla kalat loppuvat parissa vuodessa.
MSC on jo vuosien ajan vaatinut toimia ja kehottanut päättäjiä kuuntelemaan tiedettä ennen kuin on liian myöhäistä. Kansainvälisten sopimusten puuttumisella on jo ollut merkittäviä vaikutuksia: Koillis-Atlantin makrilli menetti MSC-sertifikaattinsa jo vuonna 2019 ja WWF siirsi makrillin kalaoppaansa punaiselle listalle huhtikuussa 2025. Tämän seurauksena Atlantin makrilli on katoamassa kaupoista myös Suomessa.
Myös suomalaisille tuttu ja rakas silli on todellisessa vaarassa ylikalastuksen vuoksi ja esim. WWF:n kalaoppaassa Koillis-Atlantin alueen silli on siirtynyt punaiselle listalle. Saalismäärät ovat Koillis-Atlantilla jo vuosien ajan ylittäneet tieteellisesti suositellun tason. Viesti on selvä: kuluttajien tulisi pidättäytyä Koillis-Atlantin sillin ostamisesta, kunnes kalastuksen hallinta saadaan kuntoon ja kanta on elpynyt.
MSC päätti pidättää sertifikaatin Koillis-Atlantin kannalta jo vuonna 2020, koska rannikkovaltiot eivät kyenneet sopimaan kiintiöiden jaosta tieteellisten suositusten mukaisesti. Jos haluat ostaa silliä ilman pelkoa kalakantojen romahduksesta, niin voit ainakin vielä toistaiseksi valita MSC-sertifioitua silliä Pohjanmeren ja Islannin kalakannoista, jotka on myös merkitty vihreällä WWF:n Kalaoppaassa.
Kun kalastajat ja kuluttajat ohjaavat valintojaan kestävämpään suuntaan mm. MSC-merkintöjä seuraamalla, voidaan saavuttaa myös onnistumisia. Vaikka me täällä pohjolan perukoilla emme ehkä ole kuulleetkaan patagonialaisesta hammaskalasta tai namibialaisesta kummeliturskasta, niin mm. tällaiset kalalajit ja niiden kannat MSC on onnistunut pelastamaan kalastettavalle tasolle – ja toivotaan samalla, että lähi- ja kotivesiemme kalakannat eivät ajaudu tilaan, jossa niitä on alettava pelastamaan. Toimikoon makrilli ja silli varoittavina esimerkkeinä.
Erityisesti siis silloin, kun kotimaisen kalan sijasta päätät ostaa ja valita ulkomaista kalaa sellaisenaan tai jalosteena, on todella tärkeää, että siitä löytyisi MSC-merkintä. Vaikka n. 20 % maailman kalasaaliista on jo MSC:n sertifioinnin piirissä, niin n. 80 % ei ole. Jos ostat sertifioimatonta kalaa, et voi olla varma sen enempää kalastuksen kestävyydestä kuin maailman toisen puolen valtameriä kyntävien kalastusyritysten vastuullisuudesta tai vastuuuttomuudesta. Jos haluat, että kalaa riittää myös tuleville sukupolville ja maailman merien ekosysteemit säilyvät, kannattaa valita kestävämpiä kalatuotteita. Jos maailman meriekosysteemit ja kalakannat romahtavat, kantautuvat sen aallot ajallaan myös meille.
Lisätietoa:
Suomen ammattikalastajaliitto ja MSC
WWF:n kalaoppaasta saat vinkit vastuullisiin kalavalintoihin
Kaksinkertaista kotimaisen kalan syönti – kalan uudet syöntisuositukset
Silakkareseptejä:
Koskenlaskijan silakkalaatikko eli silakkalaatikko 2.0
Rapeat tacomaustetut silakat airfryerissa & smetana-salsadippi
